Sulattamossa mieli voi paremmin


  Sulattamon harjoituksissa lämmitellään ja heilutaan.

Maanantaiaamuna kello kymmenen Q-teatterin näyttämöllä keskittyy sukkasillaan parikymmentä ihmistä. Vuorollaan jokainen heistä keksii koko kehon liikkeen ja siihen sopivan lurituksen, ja muut tekevät perässä: ”Uuu-aaa! Tilulei! Huuuuh! Rakkaus…, eläköön vallankumous!”

Ainoa sääntö on, että montussa ei saa olla kengät jalassa. Olemme Sulattamon taidetyöpajassa.

Hyvinvointia toiseen suuntaan

Sulattamon mottona on kaikkien oikeus tehdä taidetta. Yhdistyksen puheenjohtaja, ohjaaja Eveliina Lafghani kertoo, että tavoite on kerätä mahdollisimman heterogeeninen joukko ihmisiä yhteen.

— Mielenterveyskuntoutujat haluavat antaa mielen hyvinvointia tavallisille ihmisille. Heidän ei tarvitse olla aina saavana osapuolena.

Q-teatterin näyttämöllä viljellään paljon huumoria. Putous-ohjelmasta tutut hokemat lentelevät, ja mielikuvaharjoituksessa ohjaaja itse tokaisee sairastavansa paranoidista skitsofreniaa pahvilavasteita kohtaan. Täällä saa olla vapaasti oma itsensä.

Fyysinen liike edesauttaa mielikuvituksen lentoa. Kahvi- ja tupakkatauon jälkeen kuunnellaan musiikkia pimeässä. Tehtävänä on kirjoittaa pienille paperilappusille musiikin mieleen tuomia asioita, tapahtumia ja tilanteita. Lapuista kootaan sanapareja, joita sitten puretaan keskustelemalla. Q-teatterin yleisötyövastaava Jaana Taskinen ohjaa myös harjoituksia.

Soittelemme perään, jos joku ei ilmesty

Tänään paikalla on vain noin puolet ryhmästä.

— Ihmisten sitouttaminen ryhmään on joskus haasteellista. Soittelemme ihmisten perään, jos he eivät ilmesty paikalle. Huolehdimme siitä, että heillä on täällä hyvä olla, joten kysymme vointia ja syytä poissaoloon. Kun teatteriesityksen harjoitukset alkavat toden teolla syksyllä, on tärkeää olla paikalla, Lafghani kertoo.

Jos osa porukasta putoaakin pois, ydinryhmä jää. Lokakuussa ensi-iltansa saa Sulattamon esitys Häpeä. Lafghani oli toisena ohjaajana myös helsinkiläisen KokoTeatterin ja Lilinkotisäätiön yhteistuotantossa Peilissä syksyllä 2012.

Rima on nytkin korkealla, sillä Peili sai innostuneen vastaanoton. Se valittiin Tampereen Teatterikesän yhdeksi pääesitykseksi ja oli myös Thalia-palkintoehdokkaana.

Peili oli mielenterveyskuntoutujien kokemuksiin perustuva esitys, mutta Häpeä on jotain muuta. Käsikirjoittajana on ammattilainen, kirjailija Duha Elsayed.

— Haluamme tehdä taas jotakin aivan uutta, kuten Peilissäkin, mutta en paljasta vielä enempää. Emme aio rypeä mielenterveysaiheessa, vaan häpeää käsitellään muulla tavoin.

Mahtavinta on tutustua uusiin ihmisiin

Riku Turpeinen tuli mukaan Sulattamon uuteen produktioon Peili-näytelmän kautta.

— Aloitin teatteriurani Peilistä ja selvisin hyvin haastavasta roolista siinä. Sitten Eveliina soitti ja pyysi mukaan Häpeään.

Mies on harrastanut teatteria hieman jo opiskeluaikoina.

— Tärkeintä on yhteishenki ja vuorovaikutus muiden kanssa. Teatterinteko tuo minulle mielihyvää. Tuntuu hyvältä, että aamulla herätessä on paikka minne tulla.

Draamaan ja kehonkieleen liittyvät harjoitukset antavat Rikun mielestä paljon.

— Mahtavinta on tutustua uusiin ihmisiin. Mitään niin ikävää ei ole sattunut, ettei siitä olisi puhumalla selvinnyt. Toivon, että porukka pysyy hyvin koossa, ja tulemme toimeen keskenämme.

Turpeinen on muusikko ja tekee biisejä. Musiikkikytköksiä ja menoja on runsaasti, mutta teatterillekin jää aikaa.

— Teatterin kautta olen saanut kuvaa siitä, mihin pystyn luovassa työssä. Olen oivaltanut omat lahjani ja sen, miten niillä voi pelata. Harjoitukset antavat emotionaalisesti paljon, niissä kokee ahaa-elämyksiä ja onnen tunteita. Se kaikki on hyödyllistä. Teatteriharrastus auttaa myös stressiin.

— Se on kiva, siisti tunne. Silloin vapautuu omista pienistä huolista ja unohtaa hetkeksi kaiken muun.

Sosiaalityötä ilman byrokratiaa

Svenska social- och kommunalhögskolanin sosiaalityön opiskelija Meimi Taipale löysi ryhmän sattumalta. Sivuaineena hän suorittaa Teatterikorkeakoulussa teatteri ja kasvatus -kokonaisuutta.

— Harrastan teatteria, toimin Ilves-Teatterissa ohjaajana. Halusin kandidaatin tutkielmassani käsitellä soveltavaa teatteria eli juuri tällaisia produktioita.

Peili-esitys teki suuren vaikutuksen.

— Inspiroiduin siitä, että lavalla oli ei-ammattilaisia. Silloin henkinen ulottuvuus on hyvin erilainen kuin ammattiteattereissa. Kun haastattelin Eveliinaa tutkielmaani varten, hän kutsui minut mukaan. Tämä ryhmä on juuri sitä mitä olin halunnut. Nyt odotan mielenkiinnolla syksyn esitystä ja uskon, että opin prosessista paljon.

— Työskentely lisää ymmärrystä mielenterveyskuntoutujien mahdollisuuksista ja oikeuksista. Monet heistä kokevat syrjintänä, että aina heidät mielletään vain yhden ihmisryhmän jäseniksi.

Taipaleen mielestä Sulattamo on perinteistä sosiaalityönä ilman byrokratiaa.

— Ihmiset saavat täällä olla omana itsenään. Jokainen voi kokea vapautta ja oman kehon hallintaa.

Psykologinen jalanjälki

Eveliina Lafghani on ammatiltaan mielenterveyshoitaja ja teatteri-ilmaisun ohjaaja. Hän on yhdistänyt kaksi ammattia työssään aiemminkin.

— Olen käyttänyt mielenterveystyössä teatteria ja draamaa, mutta tässä produktiossa mennään taide edellä.

— Vaikka nykyisin ymmärretään laajasti, että taiteen tekeminen erityisryhmien kanssa on yhteiskunnallisesti tärkeää, ongelmana on rahoitus. Sosiaaliala kehottaa kääntymään kulttuurirahoituksen lähteille, ja päinvastoin.

Työpajatoiminta on kaikille osapuolille mielekästä, win-win -tilanne. Kuntoutujille työpajat tuovat muun muassa päivärytmiä. Taiteilijat pääsevät mukaan yhteiskunnallisesti merkittävään toimintaan.  Ei-ammattilaisten kanssa työskennellessä riittää haasteitakin.

— Produktion läpiviemiseen menee monta kertaa enemmän aikaa tavalliseen teatteriin verrattuna, eikä esityksiä voisi tuottaa ilman paikkaa. Vaikka on upeaa, että KokoTeatteri ja nyt Q-teatteri ovat lähteneet mukaan, oma tila olisi parasta.

Koskettavin Lafghanin työstään saama palaute on se, kun eräs Peili-produktioon osallistunut kirjoitti blogissaan häneen jääneestä psykologisesta jalanjäljestä.

— Se tarkoitti, että produktio oli jättänyt hänen mieleensä ja elämäänsä hyvän psykologisen jäljen.

SULATTAMO PÄHKINÄNKUORESSA

Taiteen Sulattamo on yhdistys, joka yhdistää taiteen ammattilaiset ja erityisryhmät, tässä tapauksessa mielenterveyskuntoutujat.

Yhdistyksen toiminta käynnistyi 2013, työryhmiä eri organisaatioissa on ollut vuodesta 2010. Yhteistyössä toimii sosiaali- ja terveysalan järjestöjä ja taideorganisaatioita.

Sulattamossa kuntoutujat tanssivat, näyttelevät, kirjoittavat, musisoivat ja tekevät kuvataidetta ammattilaisten ohjauksessa. Tavoitteena on lisätä osallistujien mielen hyvinvointia ja elämänhallintaa.

Sulattamo etsii rahoitusta ja yhteistyötahoja toteuttaakseen visionsa helsinkiläisten kohtaamispaikasta, Taidetalosta. Siellä yhdistykset voisivat tuottaa taideproduktioita erityisryhmien kanssa. Taidetalon fokus olisi taiteessa, ei kuntoutuksessa tai terapiassa.

TEKSTI: KIRSI HEMANUS
KUVA: ELLEN TUOMAALA

Julkaistu Mielenterveys-lehdessä 2/2014

Tilaa Mielenterveys-lehti