Luonto hoivaa mieltä ja kehoa

Terveyshyötyjä luonnosta saadaan asuin- ja työympäristöjen viheralueilta, maaseudun luontoretkiltä ja vapaa-ajan luontokokemuksista. Asuinalueen viherympäristö voi tukea merkittävästi ihmisten elämänlaatua ja jokapäiväistä toimintaa.

Luonnon käyttö sosiaali- ja terveyspalveluihin

Ekosysteemipalvelut ja ihmisen terveys – Argumenta -hankkeessa (2013–2015) eri alojen tutkijat ja asiantuntijat ovat kartoittaneet luonnon terveysvaikutuksia sekä terveyden edistämistä hyvinvointipalveluiden kehittämistä luonnon välityksellä, myös maankäytön suunnittelun ja maaseudun palveluelinkeinojen kehittämisen näkökulmasta. Hankkeen rahoitti Suomen Kulttuurirahasto, ja se toteutettiin Luonnonvarakeskuksen ja Suomen Ympäristökeskuksen yhteistyönä.

Hanke ehdotti vuosille 2015–2025 Luonto lähelle ja terveydeksi -ohjelmaa, jossa määriteltiin suuntaviivoja luonnon terveyskäytölle, esimerkiksi sairauksia ehkäisevässä terveydenhuollossa ja terveyttä edistävien ympäristöjen suunnittelussa. Siinä suositeltiin muun muassa:
•    turvaamaan ja lisäämään luontoliikunnan mahdollisuuksia huolehtimalla lähivirkistysmetsien ja muiden luontoalueiden säilyttämisestä ja hoidosta,
•    luomaan puitteita terveellisille elinympäristöille ja suunnittelemaan viherympäristöjä kaupunkeihin,
•    huomioimaan luonnon mahdollisuudet lasten ja vanhusten sekä muiden erityisryhmien hoidossa,
•    kouluttamaan päiväkoteja sekä vanhusten hoitolaitoksia käyttämään ulko- ja sisätilojen luontoelementtejä kasvatus- ja hoivatyössään,
•    käyttämään luontoa työuupuneiden, pitkäaikaistyöttömien, mielenterveyspotilaiden ja päihdekuntoutujien kuntoutuksessa
•    sisällyttämään luonnon mahdollisuudet osaksi terveyssuosituksia liikunta- ja luontoresepteissä,
•    tiedottamaan kansalaisille luonnon terveyshyödyistä eri kanavissa.

Toistaiseksi luontoa käytetään sosiaali- ja terveyspalveluiden voimavarana varsin vähän, vaikka se säästäisi ter­veydenhuollon kustannuksissa, erityisesti ennaltaehkäisevässä terveydenhoidossa, työkyvyn palauttamisessa ja kuntoutuksessa. Sen avulla voitaisiin vastata myös ikääntyvän väestön ja työurien pidentämisen haasteisiin. Joitain sosiaali- ja terveysalan kokeiluja on ollut. Esimerkiksi Metsä­hallituksen Luonto liikuttamaan -hanke aktivoi Lieksan pitkäaikaistyöttömiä kytkemällä luontotapaamiset työllisyysvalmennukseen. Vuoden 2015 alussa kunnassa toimi pilotti­ryhmä sekä kaksi uutta Luonto liikuttamaan -ryhmää.

Tietopohjaa alan kehittämiseksi on kuitenkin vahvistettava. Hyvinvointivaikutuksista tarvitaan lisää tarkennettua tutkimustietoa, kuten esimerkiksi siitä, millainen ympäristö lisää parhaiten eri ryhmien hyvinvointia, ja millaiset henkilöt hyötyvät luonnon terveysvaikutuksista eniten.

Lähiluonnolla on suurin vaikutus

Terveyshyötyjen saamiseksi tarvitaan monipuolisia luontoalueita rauhoittumista sekä liikuntaa ja ulkoilua varten. Parhaat terveyshyödyt saadaan toistuvilla käynneillä omilla mielipaikoilla, joten luonnon tulee sijaita lähellä arkea, jokapäiväisessä elinympäristössä.

Kaupungeissa asuvien terveyteen vaikuttaa asuinalueiden vihreys ja viheralueiden läheisyys.  Lähiluonto onkin monelle tärkeä henkireikä, mutta myös vapaa-ajan maaseutuasuminen. Samasta ilmiöstä kertovat esimerkiksi kansallispuistojen kasvaneet kävijämäärät.

Luontoalueiden tarjonnan vaikutuksia väestön sairastavuuteen ja kuolleisuuteen on kartoitettu laajoissa kansainvälisissä väestötutkimuksissa. Terveysvaikutuksia on tutkittu erityisesti koetun terveyden ja mielialan muutosten valossa. Kertynyt tieto luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutuksista kannustaa uudistamaan terveyden edistämisen käytäntöjä.

Tutkimuksissa on havaittu, että luonnon hyvinvointihyödyt ovat monen osatekijän summa. Kokemukseen vaikuttavat ympäristön esteettisyys, turvallisuus ja kiinnostavuus, samoin valon määrä, ilmanlaatu, lämpötila ja äänimaisema.  

Metsäkylvyssä voi käyttää kaikkia aistejaan

Se, millainen luonto toimii parhaiten virkistysympäristönä, riippuu kävijän taustoista ja toiveista ja on jossain määrin kulttuurisidonnaista. Suomalaiset kokevat metsän toivottuna ja joissakin suhteissa ylivertaisena virkistysympäristönä. Riittävän laaja viherkokonaisuus tuo metsän tuntua, luontoelämyksiä sekä hiljaisuuden ja rauhan kokemuksia.

Kaupunkilaiset kokevat luonnonmukaiset metsäalueet, liikuntaan ja harrastuksiin liittyvät viheralueet sekä rannat voimakkaimmin elvyttäviksi eli parhaiten rauhoittaviksi ja arjen huolista irrottaviksi mielipaikoikseen. Myönteiset tuntemukset ovat keskimäärin sitä voimakkaampia, mitä enemmän aikaa näissä paikoissa vietetään.

Japanissa metsässä ulkoilusta käytetään ilmausta shinrin-yoku, joka on suomennettavissa metsäkylvyksi. Tämä tarkoittaa terapeuttista kävelyä metsässä, jossa ihminen intuitiivisesti tuntee olonsa hyväksi ja voi käyttää kaikkia aistejaan. Esimerkiksi puista haihtuvien ainesten tuoksu, veden ääni ja kauniit maisemat aktivoivat ihmisessä mielihyvää ja yhteenkuuluvuuden tunnetta luonnon kanssa.  

Japanissa on tutkittu 2000-luvulla metsän vaikutusta ihmisen fysiologiaan, esimerkiksi keskushermoston toimintaan ja stressiin liittyviin merkkiaineisiin veressä ja syljessä. Tutkimuskohteina käytettyjä metsiä on sertifioitu terveysmetsiksi. Niiden käytön edistämiseksi on koulutettu metsäterapeutteja ja luotu erityisiä metsäkylpyohjelmia, joissa kansalaisia ohjataan metsäkäynneille.

Luonto hoitaa ahdistusta ja levottomuutta

Kasvaneesta elintasosta huolimatta osa suomalaisista voi yhä huonommin ja väestöryhmien väliset ovat kärjistyneet. Henkisen uupumisen lisäksi usein ylipaino sekä liikkumattomuus rapauttavat terveyttä. Mielenterveyshäiriöt muodostavat työikäisten yleisimmän ennenaikaiselle eläkkeelle jäämisen syyn. Myös nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet. Kaikki nämä vaikuttavat ihmisten kokemaan elämän laatuun ja terveyden­huollon kasvaviin kustannuksiin.
Puistojen ja puutarhojen käyttämiselle mielenterveyskuntoutuksessa on pitkät perinteet. Viherympäristön hoitavat ominaisuudet perustuvat luonnon elvyttäviin ominaisuuksiin sekä sen vaihteleville, aistittaville virikkeille.

Luonnossa liikkuminen ja oleskelu voi ylläpitää etenkin hyvälaatuista unta ja mielialaa. Stressin, ahdistuneisuuden ja masennuksen oireet voivat helpottua, samoin painonhallinta.

Luonto vaikuttaa ihmiseen paitsi eri aistien välityksellä, myös ihmisen sisäisen kellon toimintaan silmiin tulevan valon määrän, eli ei-visuaalisten vaikutusten kautta. Siten myös unettomuudesta ja kaamosmasennuksesta kärsivät ihmiset voivat hyötyä luontokäynneistä tai -lomista.  

Mielenterveyskuntoutuksessa viherympäristöä onkin käytetty ahdistuksen, levottomuuden ja masennuksen lievittämisessä sekä tunteiden tunnistamisessa ja sanoittamisessa.
Luonnossa oleskelu voi lievittää paitsi fyysisiä oireita myös vähentää häiritsevää tietoisuutta niistä. Kipu voi lieventyä tai unohtua, kun huomio kiinnittyy oman itsen ulkopuolelle. Kokemisen ohella luonto tarjoaa mahdollisuuksia toiminnalle, lisäten aktiivisuutta ja sosiaalista vuorovaikutusta. Myönteisten aistihavaintojen lisäksi hoitava viherympäristö tuntuu turvalliselta.

Ikääntyneillä viherympäristön aistimusten ja muutosten havainnointi voi vahvistaa olemassaolon kokemusta, samaten luonnon herättämät muistot ja menneisyyden mielikuvat. Elämän tarkoituksellisuuden tunnetta voivat lisätä luonnon jatkuvuus ja kiertokulku vuodenaikoineen ja kasvukausineen.
Keskittymisvaikeuksista ja motivaation puutteesta kärsivillä lapsilla ja nuorilla vihreä leikki- ja oppimisympäristö rakentaa itseluottamusta ja pitkäjänteisyyttä sekä tukee näiden kognitiivisten ja sosiaalisten taitojen kehitystä.

TEKSTI: ANN OJALA ja LIISA TYRVÄINEN

Julkaistu Mielenterveys-lehdessä 3/2015

Tietoa Mielenterveysseuran Hyvän mielen metsäkävelyistä

Tilaa Mielenterveys