Toivo Pihkanen – Mielenterveysseuran voimamies

Paljokas, sanoi Hertta Kuusinen ystävästään Toivo Pihkasesta. Ja Toivossa oli paljon kaikkea. Älyä, nopeutta, ammattitaitoa, inhimillisyyttä, luovuutta, charmia, painoa. Hän teki hirvittävästi töitä, rönsyili moneen suuntaan, rakasti, suorastaan ahmi ruokaa, kohteli potilaita kuin ystäviään ja keräsi kirjoja ja muuta tavaraa yli äyräiden.

Kerrankin hän oli ostanut niin paljon kirjoja, etteivät ne mahtuneet kunnolla autoon. Luovana miehenä Toivo kuitenkin keksi, että hän meni ensin itse autoon ja muut vuorasivat sen jälkeen auton kirjoilla. Tarina ei kerro, miten hän pääsi autosta pois. Pihkasen kuoltua hänen lapsensa saivat ilmoituksia eri puolilta kaupunkia kirjoja pursuilevista autotalleista ja autoista.

Toivo osasi lumota

Toivo teki lähtemättömän vaikutuksen tapaamiinsa ihmisiin. Hän oli lääketieteen ja kirurgian tohtori, hermo- ja mielitautien erikoislääkäri ja hänellä oli työlääketieteen erikoispätevyys. Suurin oli kuitenkin hänen karismansa, Toivo lumosi niin tunnetut poliitikot, taiteilijat, liike-elämän pamput kuin potilaansa.

Urho Kekkonen, Hertta Kuusinen, Armi Ratia,  Matti Kurjensaari, Olavi Paavolainen ja Kalle Holmberg olivat Toivon hyviä ystäviä, osa potilaitakin. Kun Armi Ratialla oli ongelmia Marimekossa, hän sanoi, että soitetaan Toivolle ja kysytään. Jos Toivoa ei saatu kiinni, pohdittiin porukalla, mitä Toivo olisi asiaan sanonut.              

Mielenterveysseuran johtokuntaan Toivo Pihkanen tuli 1958.  Seura oli tuolloin pieni  ja toimiston arkea luotsasi yksi henkilö, huoltotarkastaja Elli Kajatsalo. Mielenterveys-lehden päätoimittajana Toivo oli lähes 20 vuotta ja käytti laajaa ystävä- ja tuttavaverkostoaan haastattelujen hankkimisessa ja lehden sisältöjen kokoamisessa.

Irja ja Toivo

Vuonna 1961 seuran toiminnajohtajaksi tuli sosionomi Irja Rantanen, yhdessä he olivat vahva kaksikko, joka vei mielenterveysasioita eteenpäin harppauksin. Irja Rantanen oli loistava puhuja, aikoinaan Keski-Suomen puhujamestari. Usein seuran puhujamatkoilla oli Toivo mukana tuomassa  arvovaltaa. Työn polttoaineena oli heidän näkemystensa samankaltaisuus, vähitellen myös tunteet. Pitkä suhde takasi sen, että Toivo vaikutti seurassa taustalla vielä kauan harmaana eminessina.

Mielenterveysseura oli Toivon kotikenttä ja oma toimisto. Hän toi usein seuraan tunnettuja ja tärkeissä asemissa olevia vieraita etukäteen ilmoittamatta. Silloin seuran työntekijöiden oli pistettävä parastaan, palveltava ja laitettava pöytä koreaksi. Arvovieraista oli myös hyötyä, he saivat näin kosketuksen seuraan ja mielenterveysasioihin.

Täyttäessään 75 vuotta 1972 Mielenterveysseura jakoi ensimmäisen kerran Pro Salutante Mentis -mitalin. Pihkanen oli yksi saajista, Mielenterveysseuran kunniajäseneksi hänet kutsuttiin 1980.

Teksti: Tarja Heiskanen. Henkilökuva Toivo Pihkasesta perustuu Matti Rinteen kirjaan Hesperian herra ja Pirkko Lahden muisteluun.

Juttu on osa Mieli 120 -historiikkia. Tutustu Suomen Mielenterveysseuran tarinaan täällä.