Järjestöllä pitää olla tilaa flaneerata

Marita Ruohonen.

Marita Ruohonen astui vahvan ja maineikkaan Mielenterveysseuran johtoon vuonna 2006. Seura oli tuolloin viitoittamassa tietä yhä näkyvimmin kohti mielenterveyden edistämistä, ehkäisevää työtä unohtamatta. Samaan aikaan koulutusmarkkinoilla myllersi ja seura joutui luopumaan osasta toiminnoistaan.

”Mielenterveyden edistäminen oli seuran työn ytimessä, mutta mikään ongelmaton kenttä se ei ollut. Edistäminen sisältää periaatteessa lähes kaikki elämään vaikuttavat tekijät, ja silloin oli pohdittava, mikä seuran rooli oli. Mitä seura tekisi itse, mitä yhdessä mielenterveysjärjestöjen ja muiden kanssa ja mikä ei kuuluisi seuralle.”

Marita muistaa jatkuvan pohdinnan ydintehtävässä pitäytymisen ja muun toiminnan välillä.

”Ydintehtävästä on pidettävä kiinni, mutta samalla tulisi aina olla aikaa ja tilaa flaneerata, kuljeskella päämäärättömästikin ja haistella tuulia.”

Myllerrystä markkinoilla

Mielenterveysseura on vuosikymmenten varrella ollut uranuurtaja monessa. Yksi suurimmista hankkeista oli perheterapiakoulutusten kehittäminen ja aloittaminen Suomessa vuonna 1979.

”2000-luvulla ja aiemminkin markkinoille oli tullut uusia toimijoita, palvelut piti kilpailuttaa ja yritysten ja järjestöjen palvelut asetettiin samalle viivalle. Näin jälkeenpäin ajatellen psykoterapiakoulutusten siirtyminen yliopistoille oli hyvä ratkaisu, vaikka päätös teki kipeää. Ihan ongelmatonta siirtyminen ei yliopistoissakaan ole ollut, tulosvastuu painaa ja koulutusten hinnat nousevat.”

On osattava luopua

”Sama kohtalo oli Lapinlahden entisen sairaalaan alueella toimineelle tuetun asumisen yksikölle Koivulalle. Palvelut olivat laadukkaita, kuntoutujat viihtyivät, olo kohentui, mutta seuralla ei ollut varaa enää pitää niitä ja jouduimme vetäytymään pois.”

”Haastetta on ollut myös seuran koulutuspalveluilla laajemminkin. Pieni koulutusyksikkö ei pysty kilpailemaan isojen organisaatioiden kanssa. Mutta kehittäminen ja kokeileminen on aina ollut seuran toimintafilosofia, on uskallettava aloittaa uutta, mutta on myös kyettävä luopumaan monesta, viimeistään pakon edessä.”

Heikkojen signaalien ymmärtäminen

Marita sanoo järjestön vahvuuden nojaavan pitkälti heikkojen signaalien tunnusteluun ja tunnistamiseen. Viestejä ihmisten pahoinvoinnista kantautui kentältä seuraan monista kanavista.

”Monia signaaleja tunnistettiin, niiden merkityksiä ja seurauksia pohdittiin ja niihin yritettiin vastata käytännön teoilla. Järjestö pysyy elinvoimaisena vain, jos sillä on elävä yhteys ihmisiin ja heidän arkeensa. Tässä on kaikilla järjestöillä varmasti petrattavaa.”

Tyytyväisin mielin

”Seura oli lähtiessäni hyvässä tilassa, mikään ei jäänyt kaivertamaan mieltäni. Olin ollut erilaisissa johtamistehtävissä 29 vuotta, ja niistä 27 järjestöissä johtajana. Se on pitkä taival yhdelle ihmiselle ja katse jo tähyilee uusia näkymiä.”

Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtajana Marita Ruohonen oli 2006-2015.

Haastattelu: Tarja Heiskanen


Edunvalvontaa ja mielenterveyden edistämistä

Mielenterveysseura vastasi 2000-luvun alussa ajan haasteisiin vahvistamalla ja kehittämällä perustoimintoja ja etsimällä hankkeissa vastauksia lisääntyneeseen elämän epävarmuuteen.

Edunvalvonta tehostuu

Seura tehosti mielenterveyskysymysten edunvalvontaa. Vuonna 2001 kutsuttiin koolle eduskuntapuolueiden ja mielenterveysjärjestöjen yhteinen Mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta. Se otti kantaa muun muassa mielenterveyslakiin, itsemurhien ehkäisyyn, psykiatrian piilojonoihin ja vanhusten kohteluun.

Mielenterveysakatemia vei omalla arvovallallaan mielenterveysasioita eteenpäin. Akatemiaan kuuluivat muun muassa Claes Andersson, Pentti Arajärvi, Jussi Huttunen, Aki Kaurismäki, Tellervo Koivisto, Sinikka Mönkäre, Kirsti Paakkanen ja Risto Pelkonen.

Vuonna 2004 syntyneeseen Mielenterveyspoolin kuuluivat keskeiset mielenterveystyön toimijat. Pooli edisti kansalaisten mielenterveyttä, seurasi mielenterveysasioiden tilaa yhteiskunnassa ja puuttui epäkohtiin.

Viisi kulmakiveä

Hankkeissa tuettiin kansalaisten mielenterveyttä, ehkäistiin perheväkivaltaa, painotettiin liikunnan merkitystä mielenterveyden tukena ja käynnistettiin mielenterveyden ensiapukoulutus.

Mielenterveyden kulmakivet -hanke (2000-2002) järjesti Mielenterveyden konsensuskokouksen, jossa määriteltiin viisi mielenterveyttä tukevaa tekijää: lasten ja nuorten turvallisen kasvun ja kehityksen turvaaminen, yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistaminen, fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen elinympäristön kehittäminen, riittävän perusturvan varmistaminen ja hyvät mielenterveyspalvelut. Työtä jatkoi Mielenterveystalkoot (2003-2005).

Kotona turvassa -hankkeella ehkäistiin perheväkivaltaa. Siitä vastasivat SOS-keskus sekä Jyväskylän ja Kuopion kriisikeskukset.

Keinot käyttöön arjen areenoilla oli asumisen tukitoiminnan kokeilu- ja kehittämisprojekti. Tavoitetena oli katkaista syrjäytymiskierre ja estää ihmisiä putoamasta tukiverkkojen ulkopuolelle.

Mielenterveyskuntoutujien liikunnan kehittämishankkeessa oli mukana 11 kuntaa. Hankkesta kehittyi Liiku mieli hyväksi -toimintaa 20 kunnassa.

Laadukasta kulttuuria vapaaehtoistyöhön -hankkeessa kehitettiin välineitä, laadunmittaamista ja ammattilaisten ja tukihenkilöiden yhteistyötä.

Mielenterveyden ensiapukoulutus käynnistyi Mielenterveystalkoot-hankkeessa ja koulutuksen tueksi kirjoitettiin Mielenterveyden ensiapukirja.

Teksti: Tarja Heiskanen

Juttu on osa Mieli 120 -historiikkia. Tutustu Suomen Mielenterveysseuran tarinaan täällä.