Pirkko Lahti: Rouva Mielenterveys laittoi vauhtia


Pirkko Lahti

Mielenterveysseuran toiminnanjohtajan paikka tuli hakuun toiminnanjohtaja Irja Rantasen jäätyä työkyvyttömyyseläkkeelle 1982.

 ”Minulla oli Irjan viimeiset sanat uudenvuoden aaton puhelinkeskustelusta: tuletko jatkamaan työtäni Mielenterveysseurassa, jos minulle tapahtuu jotakin. Kävin kamppailua itseni kanssa. Olin ollut kuusi vuotta johtajana Vankeinhoidon koulutuskeskuksessa, kehittänyt laitosta ja aloittanut uutta. Viime tipassa laitoin hakemuksen seuraan ja tulin valituksi”, kertoo Pirkko Lahti

Siitä alkoi 23 vuoden työrupeama. Sinä aikana Mielenterveysseura laajeni, kehittyi, aloitti uutta ja vastasi yhteiskunnan haasteisiin. Pirkko Lahdesta tuli koko kansan rouva Mielenterveys.

Projektien aikaa

80-luvulla seuraan tuli paljon uutta projektien myötä, 90-luvulla vauhti kiihtyi ja hankkeet olivat yhä suurempia. Miten projektit saivat alkunsa?

”Liikuin paljon monenlaisissa piireissä, pidin korvat auki, ideoita pulpahteli ja rupesin miettimään, että tuota ja tuotakin pitäisi selvittää. Olen impulsiivinen ihminen, innostun ja hetken päästä jo hahmottelen päässäni, että näin me tehdään. Kyllä ideoita johtoryhmässä ja laajemminkin hiottiin ja jokin vaisto sanoi, että tällaiseen kehittämiseen voisi saada rahaa.”

Pirkko Lahti myöntää, että hän porhalsi usein askeleen mitan edellä seuran henkilökuntaa. ”Minua moitittiin, että kehittelen uutta, mutta en varmista, löytyykö työn toteuttamiseen tarvittavat resurssit.” (Me työntekijät muistamme hyvin ne monet keltaiset post-it-laput, joihin uuden hankkeen idut oli luonnosteltu muutamalla ranskalaisella viivalla ja niistä piti kehkeytyä projekti. TH)

Kolusin budjetinpohjia

Uutta kehitettiin ja suunniteltiin myös Pirkon rakastamissa työryhmissä, joita seurassa oli useita. ”Oli ihanaa, kun ympärillä oli eri alojen asiantuntijoita, osaavia ihmisiä, siinä oppi pakosta itsekin uutta.”

Vaikka seuran talous oli aiempaa vankemmalla pohjalla, projektirahoitus oli aina haettava muualta. Pirkko oli ollut valtiolla töissä ja tiesi millaisia rahavirtoja siellä liikkui. ”Tiesin, että budjetin pohjilla oli usein rahaa ja niitä voi saada. Kahlasin kaikki ministeriöt läpi ja soittelin rohkeasti. Usein rahaa heruikin kassaan. Rahaa saatiin myös yrityksiltä ja usein lupasin vastineeksi luennon.”

Vuosien varrella Pirkko oli tuttu monissa ministeriöissä, työryhmissä, komiteoissa ja yrityksissä, niin asiantuntijana kuin työnohjaajana ja konsulttina.

Ammatillinen kriisi

Työn myötä tuli julkisuus ja toiminnanjohtajasta rouva Mielenterveys. ”Se sopi persoonaani, en pyrkinyt tietoisesti julkisuuteen, mutta en siitä kieltäytynytkään. Se oli työn tuoma luontaisetu.”

”Kuljin edellisen toiminnanjohtajan jalanjäljissä sikäli, että yritin aina puhua niin selkeästi, että kaikki ymmärtäisivät. Toisin sanoen selvää suomea. Tähän osui myös pieni ammatillinen kriisi. Kollegani psykologit eivät arvostaneet tapaani puhua, olin siirtynyt tyypillisestä ammattislangista kansankieleen. Menetin ammatillisen roolini ja identiteettini ja hyvin harvoin olen käynyt missään psykologien tilaisuuksissa. No kerran kävin puhumassa heille miten median kanssa toimitaan.”

Asennetyö näkyy nyt

Pirkko sanoo, että Mielenterveysseura on vuosikymmenten ajan tehnyt niin paljon asennetyötä, että se heijastuu pakostakin tämän päivän puheeseen ja suhtautumiseen mielenterveyden ongelmiin ja mielenterveyteen.

Seura on myös aina aistinut ajan hengen ja yrittänyt vastata ajankohtaisiin haasteisiin. ”Valtakunnallisesta kriisipuhelimesta on tullut monia signaaleja ja kun samoista huolen aiheista alkoi tulla riittävän paljon tietoa, tiesimme, että nyt asiaan on puututtava.”

Pirkko kertoo, kuinka 90-luvulla vanhemmat soittelivat huolestuneina lapsistaan ja heidän ystävistään, jotka ajelivat päänsä kaljuiksi ja pukeutuivat pilottitakkiin, jossa oli Suomen lippu.

”Soitin tästä Supoon, mutta siellä asiaa vähäteltiin. Vuoden päästä Joensuussa kuohahti skinien rikosaalto. Vasta silloin asiaan puututtiin.”

Uranuurtaja ja uuden kehittäjä

Toinen esimerkki puhelimen kautta tulleista viesteistä oli ylivelkaantuminen. Seura ehti kouluttaa satoja velkaneuvoja ennen kuin valtio ryhtyi toimeen. Seura oli mukana myös Sexpossa, Aids-tukikeskuksessa (nykyään HIV-keskus) ja psykiatrinen kuntoutus löysi seuran kautta uusia keinoja.

90-luvun suuret kriisikeskushankkeet paitsi auttoivat ihmisiä ja myös kouluttivat ja antoivat työtä. Toimme liikkuvan palvelun, SOS-auton ja loimme maaseudun tukihenkilöverkoston, kehitimme ja aloitimme mielenterveyden ensiavun ja toimme Suomeen SPR:n ja MML:n kanssa henkisen tuen onnettomuuksissa ja perustimme ulkomaalaisten kriisikeskuksen.

”Kuljin silmät auki ja tartuin kaikkiin pyyntöihin, joissa jokin uusi ryhmä pyysi puhumaan. Samalla vein viestiä Mielenterveysseurasta ja tein asennetyötä.”

Jotain jäi keskenkin. ”Yritin saada koko mielenterveyssektorille ammatillisen päivittämiskoulutuksen. Aina kolmen työvuoden jälkeen jokainen työntekijä kävisi koulutuksessa läpi tärkeät uudistukset, lainsäädännön ja muut työssä oleelliset tekijät. ”

Huippuhetket

”Ehkä Mielenterveysseuran 100-vuotisjuhla, kansainvälinen kongressi  Suomessa ja Euroopan ykkösnaisten kokous Helsingissä. Ja Mielenterveyden maailmanliiton presidentiksi valinta Chilessä syyskuussa 1999. ”

”Valinta oli mutkikas ja hankala, ehdokkaina olin minä ja chileläinen Benjamin Vicente. Äänestyksessä pohjoiseurooppalainen nainen voitti eteläamerikkalaisen miehen. Muistatko kun tulimme äänestyksen jälkeen Santiagossa kongressirakennuksen ovesta ulos. Silloin sattui jotain perin harvinaista? Meitä tervehti lumisade.

Teksti: Tarja Heiskanen

Juttu on osa Mieli 120 -historiikkia. Tutustu Suomen Mielenterveysseuran tarinaan täällä.