Jussi-Pekka Rantanen: ”Jännitys tuo elämään twistiä”

Uutisjuontaja Jussi-Pekka Rantanen ei ajattele kyläilevänsä miljoonissa suomalaiskodeissa useina iltoina viikossa. Saadakseen virtaa elämäänsä, Rantanen ideoi uusia tapoja tehdä työtään.

Uutisjuontajan työ ei ollut Rantasen toiveammatti, paremminkin elokuvantekijä. Toimittajan ura alkoi 1996 kesätoimittajana Satakunnan Kansasta, Rantasen kotikaupungin omasta lehdestä. Sieltä tie vei Yleisradion radiouutisiin, sitten aamu-tv:n juontajaksi ja tv-uutisten kulttuuritoimittajaksi. Vuonna 2007, Rantasen ollessa hoitovapaalla, hänelle soitettiin, että uutisia ollaan uudistamassa vuorovaikutteisempaan suuntaan ja haetaan uusia uutiskasvoja.

– En ollut yhtään ajatellut uutisjuontajaksi ryhtymistä, mutta näin sen hienona mahdollisuutena olla mukana tekemässä Suomen katsotuimpia tv-lähetyksiä.

Vaikka uutisjuontaja varmasti tunnistetaan kadulla, Rantanen ei itse ajattele julkisuutta.

– Pikemminkin olen aina yllättynyt, jos joku tulee jotain sanomaan. Vahingossa ihmiset saattavat joskus tervehtiä.

Elämä on kantanut

Rantasen elämässä ei ole ollut dramaattisia käännekohtia, jotka olisivat muuttaneet elämän arvoja tai asenteita mullistavasti.

– Lasten syntymät ovat tietysti herättäneet uudenlaisia tunteita. Sellaisia, kun on ensimmäistä kertaa vastuussa jonkun toisenkin elämästä.

Nuorempana Rantanen oli aktiivinen seurakuntanuori, ja monet hänen lähimmistä ystävistään ovat niiltä ajoilta. Muita tärkeitä ihmisiä ovat oman perheen lisäksi myös lapsuuden perhe: isä, äiti ja sisko.

Yhtä jaksoa elämässään Rantanen muistelee edelleen erityisellä lämmöllä. Opiskeluaikoina Texasissa vietettynä vuonna hän huomasi nauttivansa opiskelusta innostavien opettajien johdolla ja leikkasi vapaaehtoisesti harjoituselokuvia iltaisin. Vaihdossa oleminen oli muutenkin kasvunpaikka.

– En ollut aiemmin joutunut selvittelemään käytännön asioita vieraassa kulttuurissa. Muistan, kuinka kursseille piti ilmoittautua puhelimitse ja kaikki kannustivat, ettei kurssin sisällöllä ole niin väliä, kunhan saan aluksi vain jonkin paikan ja kirjaudun näin yliopiston järjestelmään. Lopulta minulla oli paikka ainoastaan painonnostokurssille keskiviikkoaamuisin kello 6. En mennyt, mutta kaikki järjestyi, Rantanen nauraa.

Persoona ei saa peittää asiaa

Uutisjuontajan työ vaatii Rantasen mukaan yhteistyökykyä, kurinalaisuutta, nopeaa omaksumiskykyä, kokonaisuuksien hahmottamiskykyä, mutta samalla taitoa kiinnittää huomiota yksityiskohtiin.

Työni ja siihen sisältyvän koulutuksen kautta olen oppinut arvostamaan ihmisten erilaisuutta. Yksi koulutuksista oli todella silmiä avaava. Omia ja muiden persoonallisuuksia analysoitaessa oivalsin, että ihmisillä on aina syynsä ajatella toisistaan jollakin tietyllä tavalla. Samalla oma itsetuntemukseni lisääntyi ja opin arvostamaan enemmän myös itseäni.

– Kadehdin kollegoiltani ominaisuuksia, joita näen itsestäni puuttuvan. Ne voivat liittyä puherytmiin tai esiintymiseen. On esimerkiksi mukava, kun joku kollega ottaa katsojat heti aluksi huomioon hymyilemällä. Työni vaikeus on siinä, että pitäisi olla samanaikaisesti persoonallinen ja karismaattinen esiintyjä, mutta pitää päähuomio asiassa. Arvostan erityisesti entistä kollegaani Eva Polttilaa, jossa nämä asiat yhdistyivät.

Yllättävät jutut piristävät

Rantasen elämänohje on: ”Ole läsnä ja anna anteeksi sekä muille että itselle.”

– Käytämme liian paljon aikaa menneiden ja tulevien asioiden murehtimiseen. Sanotaan, että virheistä oppii, ja se onkin tärkeää, mutta kuka haluaa tehdä virheitä? Itse ainakin inhoan niitä. Itseruoskinnasta ja liiallisesta harmittelusta ei ole mitään hyötyä. Parempi olla itselleen armollinen ja elää tässä hetkessä.

– Olen yrittänyt myös olla käsikirjoittamatta elämää, koska olen huomannut, että elämä menee harvoin suunnitelmien mukaan.

Työssään Rantanen sen sijaan suunnittelee aktiivisesti uusia tapoja tehdä jotakin. Esimerkiksi vuosi sitten hän sai naistenpäivän tapahtumassa päähänsä lausua kaikille naisille rakkausrunon. Se meni hyvin.

– Saan pienestä riskinotosta twistiä elämääni, vaikkeivät ideani aina onnistuisikaan. On ihanaa, että vielä tässäkin iässä voi kokea jännityksen tunteita.

Vapaa-ajalla täydennyn

– Näyttelijä Kati Outinen on joskus sanonut, että kun hän työssään näyttämöllä tyhjentyy, niin sen jälkeen pitää täydentyä.
Rantasen omat täydentymisen tavat ovat yksinkertaisia.

– Pyrin olemaan perheeni kanssa, kuten tässä elämänvaiheessa mielestäni pitääkin. En käy vapaa-ajallani paljoakaan missään ulkona. Pidän huolta kunnostani ja teen arkisia juttuja. Rentoudun parhaiten syömällä pitsan ja katsomalla DVD:ltä poliisisarjoja.

KUKA? Jussi-Pekka Rantanen

Asuu Helsingin Tapanilassa, kotoisin Porista
Perhe: vaimo, 5-vuotias poika ja 10-vuotias tytär
Ammatti: uutisjuontaja, toimittaja
Harrastus: lenkkeily, hiihto, kuntosali ja ex-harrastuksena kuorolaulu

Julkaistu Mielenterveys-lehdessä 2/2013

TEKSTI: JUTTA KAJANDER
KUVA: MATTI RAJALA