Kun normaali järjenjuoksu ei päde

Projektipäällikkö Sirpa Polo sai kokea esimieheltään nöyryytystä, pompottelua, kontaktin välttämistä ja yllättävää raivoa. Hän oli tottunut luottamaan ihmisiin. Kesti pitkään ennen kuin hän tajusi, että kyse on kiusaamisesta.

– Työyhteisömme yhteisessä seminaarissa esimies aloitti puheensa palaamalla kuukauden takaiseen jouluaaton aattoon. Hän sanoi, miten ikävältä tuntui, kun olin kehdannut lähettää työpaikalle joulutervehdyksen etätyöpäivältäni, vaikka muut olivat samaan aikaan kuormittettuja toimistolla, muistelee filosofian tohtori Sirpa Polo hämmentäviä kokemuksiaan.

Polo, 62, aloitti tehtävänsä projektipäällikkönä isossa koulutusjärjestössä vuonna 2006. Seminaarin julkinen nöyryytys oli pientä verrattuna siihen, mitä tapahtui itse työssä.

– Ensimmäisen työkuukauden aikana tein matkalaskun. Lasku palautui minulle. Esimies liimasi työpisteeseeni keltaisen lapun: ”tästä täytyy puhua”. Keskustelua ei koskaan käyty, esimies ei ollut tavoitettavissa sitä varten. Laskun hyväksyminen kesti seitsemän kuukautta.

Yhtä pitkään kesti projektisuunnitelman hyväksyminen, vaikka Polo oli tehnyt sen niin ikään pian töihin tultuaan. Esimiehellä ei ollut aikaa suunnitelman käsittelyyn. Kun kahdenkeskisiä tapaamisia järjestyi, ne saattoivat päättyä kolmen virkkeen jälkeen esimiehen pelottavaan raivoon.

– Esimies teki kaikkensa jarruttaakseen suunnitelman toteuttamista, tai siltä se ainakin tuntui. Samalla kun ”tästä täytyy puhua” oli tuttu lause, hän vältti jatkuvasti puhumista, samoin tervehtimistä ja katsekontaktia. Kehityskeskustelussa esimies kielsi tekemästä muistiinpanoja, ehkä siksi, että keskustelusta ei jäisi mitään jälkeä.

– Koska en saanut puheyhteyttä, kirjoitin projektisuunnitelmankin pääkohdat tussitaululle ennen kuin esimiehen piti esitellä suunnitelma järjestön hallitukselle.

Hävettävää joutua syntipukiksi

Poloa ei ollut aiemmin kiusattu, joten hän eli hyvässä uskossa ihmisiin – teki töitään kunnianhimoisesti, vankasta kokemuksesta ja ilosta. Hiljalleen hän alkoi ymmärtää, että kun normaali järjenjuoksu ei pätenyt, kyse oli kiusaamisesta.

– Työnteko oli kuin ameebojen tanssia. Juuri kun luulit saavasi kiinni ja käänsit selän, kaikki olikin toisin. Ei voinut ennakoida, mitä tapahtuu ja milloin tai mistä on kyse. Oli absurdia ja hävettävää, kun toinen ei ymmärtänyt, mitä puhuin. Muutuin lopulta aina itse syntipukiksi.

Polo tuli vähin erin siihen johtopäätökseen, että esimiehellä on narsistisen persoonallisuuden piirteitä.

– Sain jatkuvasti tukea muun muassa opetusministeriöltä ja -hallitukselta. Esimiehessä se herätti vain kateutta. Narsisti ei tyypillisesti haaskaa aikaansa ”pikkuluihin”. Hän valitsee uhrikseen vahvan, kateutta ja mielellään luottamusta herättävän tyypin, jonka alistamisesta saa suurimman tyydytyksen.

Kiusaaja valitsee itselleen hovin

– Kiusaaja ei tunne rajoja. Hän on sisältä tyhjä, sen tyhjyyden ja negatiiviset tunteet hän siirtää uhriin. Uhri alkaa huomaamattaan kantaa kielteisiä tunteita ja etsii, onko vika itsessä. Esimies sanoi aina, että täällä määrään minä. Mitään perusteluja ei ollut, mitä hän määrää ja miksi.

– Työterveyslääkäri, -psykologi ja kollegat tiesivät työpaikan ongelmista ja halusivat muutosta, mutta yhteisissä palavereissa kollegat eivät rohjenneet puhua työoloista tai esimiehestä.

– Kiusaaja pitää yllä hovia. Se koostuu lojaaleista työntekijöistä, jotka haluavat säilyttää asemansa. Hovi ihailee ja antaa johtajalle tunteen, että tämä on itse hyvä. Tosin hovin jäsenten on oltava tarkkana, etteivät he menetä asemaansa.

Polo korostaa, etteivät hovinkaan jäsenet valitse asemaansa välttämättä ilkeyttään, vaan alkavat käyttäytyä saamansa kohtelun mukaisesti.

Lääkäri kielsi menemästä työpaikalle

Polo sanoo, että kohtalontovereiden kannattaa kiinnittää huomiota kaavaan, joka on kiusaamistapauksissa yllättävän sama.

– Yleensä terveillä työpaikoilla on yhteiset arvot, perusnormit ja moraali, jotka ymmärretään samalla tavalla ja joita kaikissa tilanteissa noudatetaan. Jos vuorovaikutuksen pelisäännöissä jokin alkaa ihmetyttää, on syytä herätä.

Pololla kesti pitkään ennen kuin hän todella tajusi, mistä työyhteisössä oli kyse, ja että hän oli tiedostamattaan alkanut toteuttaa esimiehen suunnitelmaa: tullut puolustuskyvyttömäksi. Hän oli sairauslomalla ensimmäistä kertaa jo vuonna 2006 täysin voimattoman olon, flunssan ja kolesterolin kohoamisen takia.

Vuonna 2008 työterveyslääkäri kielsi Poloa menemästä työpaikalle, koska se olisi tämän terveydelle vaarallista.

Työsuojeluviranomaisella ei ollut tarkastuksessaan osoittaa mitään lainvastaista, mutta viranomainen aikoi pitää seuraavan tarkastuksen puolen vuoden kuluttua ja katsoa, miten toimintatapoja on muutettu.

Kun Polo palasi sairauslomalta töihin, hänet sanottiin kolmen viikon kuluttua irti taloudellisin ja tuotannollisin syin.

Kiusaamisesta selviytyy, kun saa tukea

– Pahimmat kiusaamisen aiheuttamat oireet tulivat jälkikäteen. Seuraavassa työpaikassa ehdin olla vain kaksi kuukautta ennen oirehtimista. Niiden vuoksi jouduin jäämään sieltäkin pois. Pariin vuoteen en pystynyt menemään edes samalle kadulle, jossa kiusaamistyöpaikkani oli. Kärsin myös ihmispelosta. En tiedä, miten olisin selvinnyt ilman mieheni tukea ja psykiatriani asiantuntemusta.

– Psykiatri sai minut uskomaan, ettei vika ollut itsessäni. Minulla oli henkisesti suora ryhti, enkä taipunut hovin jäseneksi, kuten hän sanoi. Lisäksi sain psykiatrilta faktapohjaista tietoa kiusaajan toimintatavoista.

Polo on sittemmin ehtinyt eritellä asioita ja kiusaajan menetelmiä hyvinkin tarkasti. Hän alkoi pitää päiväkirjaa jo kuukauden kuluttua projektipäälliköksi mentyään. Nyt hän on kirjoittanut kokemuksistaan ja selviytymisestään kaksi kirjaa.

– Kirjoittaminen on ollut selviytymiskeino. Tarve selviytyä oli vimmainen. Saamani palaute osoittaa, että uhrit tunnistavat itsensä monista samoista asioista.

– Elämäni on nyt hyvää. Olen saanut voimani takaisin. Eläkeikä on kohta käsillä, mutta kädet syyhyävät töihin. Eläkkeelläkin voi tehdä vielä töitä niin paljon kuin haluaa.

Julkaistu Mielenterveys-lehdessä 4/2014

TEKSTI: PÄIVI RAJAMÄKI
KUVAT: AINO VUOKOLA