Serena Back: "Eniten voi oppia kielteisistä tunteista"

"Minulla oli valoisa lapsuus. Kotona sain turvalliset rajat, joiden sisällä sain kasvaa omaksi itsekseni. Tiesin, että kotiin voi aina tulla, vaikka miten mokaisi.

Äiti on ollut aina läheinen ja tärkeä keskustelukumppani. Ihminen tarvitsee tunteen siitä, että on hyväksytty omana itsenään. Vanhemmat eivät kuitenkaan voi korvata toisia ihmisiä, kuten kavereita.

Vanhempani kannustivat minua luovuuteen. Opin askartelemaan lähestulkoon ennen kuin osasin kävellä. Ala-asteella maalasin vesiväritöitä, jotka laitoimme näyttelyksi kesäkeittiöön. Neljä vuotta sitten pidin Rovaniemen kirjastossa itsetuntoa ja pahaa oloa käsittelevän taidenäyttelyn.

Suurin oppituntini elämässä on ollut koulukiusaaminen, joka alkoi, kun olin neljännellä luokalla. Tytöt kiinnittivät selkääni lappuja. Aloin tuntea itseni pyöreäksi, isoksi, kömpelöksi. Viides luokka oli pahin, silloin minulla ei enää ollut kavereita.

Minäkuvani vääristyi pahasti

Luokkakaverit solvasivat ja haukkuivat, nimittelivät norsuksi. He ilmeilivät, että olin ällöttävä, haiseva, sellainen, jonka lähellä ei voinut olla. Jos joku poika istui bussissa lähettyvillä, hän vaihtoi paikkaa. Käsienpesujonossa kaikki varoivat tulemasta lähelle. Tyttöjen kiusaaminen oli kierompaa, julmaa ihmissuhdepeliä opettajan selän takana.

Kun katsonut valokuvia niiltä ajoilta, näytän tavalliselta, nätiltä tytöltä.

Äiti antoi minulle kännykän, jolla soittelin välitunnilla hänelle ja tädeille. Vanhempani puhuivat kiusaajien vanhempien kanssa ja opettaja yritti ottaa asian puheeksi kiusaajien kanssa, mutta mikään ei muuttunut.

Minusta tuntui, että koko koulu oli minua vastaan. Istuin toistuvissa keskusteluissa, jotka koversivat kuilua minun ja luokan välillä entistäkin isommaksi. Keskustelut tekivät minusta vieläkin friikimmän, vaikka valokiilaan olisi pitänyt nostaa kiusaajat.

Vaikutukset olivat tuhoisia. Minäkuvani vääristyi pahasti: näin itseni pulskana, lihavana ja kömpelönä norsuna. Kärsin masennuksesta, ahdistuksesta, paniikkikohtauksista. Tunsin itseni likaiseksi, ja minun oli pestävä jatkuvasti itseäni ja käsiäni. Pelkäsin, että äiti kuolee, tai että oksennan. Minun oli valmistauduttava oksentamista varten aina, kun lähdin ulos.

Häpeä ja syyllisyys kasautuvat kiusatulle

Aloitin terapian 12-vuotiaana, ensin lastenpsykologilla, sitten nuorisopsykiatriassa. Siellä todettiin, että mikään ei muutu, jos en vaihda koulua. Kun siirryin kuudennelle luokalle toiseen kouluun, minua ei enää kiusattu. Jatkoin samalle yläasteelle kiusaajien kanssa, ja kiusaaminen alkoi taas.

Puolessa välissä seitsemättä luokkaa siirryin Rovaniemen keskustan kouluun, jonne oli matkaa yhteen suuntaan 60 kilometriä. Fiksu rehtori totesi, että ei kerrota koulunvaihdon syytä edes opettajille, ettei se vaikuta asenteisiin. Luokka otti minut vastaan, sain uusia kavereita. Poikien asennoitumisessa oli iso ero. Kun luokkakaveri, poika tuli vastaan tyhjällä käytävällä ja sanoi ”moi”, ihmettelin, kenelle hän puhuu, kunnes tajusin: hän tervehti minua.

Hankimme vuokra-asunnon kaupungista, mutta yleensä kuljin matkat päivittäin, koska halusin kotiin yöksi. Myös äiti pelkäsi, että tekisin ehkä itselleni jotain.

Ammattilaisilta sain arvokasta apua. Olen saanut puhua fiksujen ihmisten kanssa. Puhuminen kyllästymiseen asti on ollut merkittävä askel toipumisessa. Ulkopuoliset osaavat auttaa eri tavalla, kun läheiset ovat itsekin myrskyn silmässä, eivätkä näe kaikkea olennaista.

Häpeä ja syyllisyys kasautuvat kiusatulle, vaikka sitä ei suoraan sanotakaan. Kiusaamiseen olisi pitänyt puuttua rankalla kädellä. Se on oikeaa väkivaltaa, ei harmitonta leikkiä. Vaikka kuinka olisi paha olo, kenelläkään ei ole oikeutta tehdä toisen elämästä helvettiä. Vanhemman voi olla vaikea uskoa, että oma lapsi voi olla kiusaaja, onko hyvää vanhemmuutta sulkea silmät ja unohtaa se, mikä on oikein ja mikä väärin?

Kävin lukion ja valmistuin ylioppilaaksi. Sen jälkeen olen aloittanut yliopisto-opinnot ja tavannut uusia ihmisiä. Minulla on vieläkin huonoja aikoja, jolloin ei haluaisi lähteä ovesta, mutta koulu rytmittää elämää, pakottaa nousemaan ylös.

Omannäköinen elämä on tärkeää

Uskon, että jokaisen ihmisen elämällä on tarkoitus. Silläkin on ollut tarkoitus, että kouluaikana minulla on ollut vaikeaa. Sitä kautta olen oppinut tuntemaan itseni. Minäkuvani romuttui koulussa täysin, ja sitä oli alettava rakentaa ihan pohjalta. Mutta nyt sen perustakin on rakentunut vahvaksi. Jos oman itsetunnon ja minäkuvan torni joskus horjuu, siltikin pohjalla on vahva tietoisuus siitä, millainen olen, mitä haluan ja mitä haluan välttää.

Itse sain apua. Mutta samalla jokaisen ihmisen pitää setviä itsensä kuntoon ja tulla sinuiksi itsensä kanssa, kukaan ei voi tehdä sitä toisen puolesta.

Omannäköinen elämä on minulle tärkeää. Nykyisin siihen kuuluvat elokuvat, luonto ja sisustaminen. Oma koti on minulle turvapaikka, jossa saa olla, mikä on. Joogassa olen harjoitellut kuuntelemaan omaa kehoa.

Kun minua kiusattiin, elokuvat rauhoittivat mieltä. Nykyisinkin elokuva pyörii usein taustalla, kun siivoan tai laitan ruokaa. Vaikka omassa elämässä tavoitteena on rauha ja tasapaino, elokuvissa, kirjoissa ja musiikissa tykkään draamasta ja toiminnasta.

Ilosta ei opi mitään, ilosta vain nautitaan. Eniten voi oppia kielteisistä tunteista. Mutta niitä on kyettävä käsittelemään ja etääntymään niistä riittävän kauas.

Olen ollut ahkera jännittäjä, mutta nyt olen oppinut nauttimaan arvaamattomuudesta. Kaikki hyvä ja paha, mikä on tullakseen, tulee. Ainoa mitä voi tehdä, on elää parhaaksi katsomallaan tavalla. Olen oppinut hyväksymään, että kaikki on katoavaista. Ihmisistäkin toiset jäävät lähipiiriin, toiset poistuvat.

Äiti Teresalta on peräisin ajatus: ”Elämääsi tulee kahdenlaisia ihmisiä, toiset siunaukseksi, toiset opetukseksi”. Itse olen oppinut eniten niiltä, jotka ovat loukanneet tai satuttaneet minua."

KUKA? Serena Back

Asuinpaikka: Rovaniemi
Perhe: Vanhemmat ja isosisko
Ammatti: Yliopisto-opiskelija
Harrastukset: Jooga, elokuvat, kirjat, kirjoittaminen

Julkaistu Mielenterveys-lehdessä 6/2013

TEKSTI: ELLEN TUOMAALA
KUVA: IIRO RAUTIAINEN