"Tunnen itseni läpikotaisin"

Taitoluistelu-uransa vuosi sitten lopettanut Laura Lepistö saapuu säteilevänä Kampin Johto-kahvilaan. Elämässä on nyt aiempaa rennompi rytmi, vaikka kalenterissa on opintoja, töitä ja vielä vähän luisteluakin.

– Tällä hetkellä minulle kuuluu hyvää. Olen tässä keväällä tehnyt joitakin näytöksiä. Tulin juuri Turusta, missä esiinnyimme jäällä Korven Kiiran kanssa. Lisäksi olen pitänyt lapsille suosittuja luisteluleirejä, Lepistö kertoo.

Kauppakorkeakoulussa opiskeleva Lepistö aikoo saada kanditutkinnon kasaan jo ensi vuonna. Toukokuussa hän aloittaa työt Olympiakomiteassa harjoittelijana.

Hyvät eväät elämään

Vaikka huippu-urheilu on rankkaa ja urheilijan elämä tiukasti aikataulutettua, Lepistö sanoo sen silti antaneen paljon enemmän kuin ottaneen

– Urheilu-ura on kasvattanut minua ihmisenä, olen saanut sitä kautta paljon ystäviä. Se on antanut eväitä ihmisten kanssa toimimiseen ja paljon hienoja kokemuksia: tärkeitä kisoja ja niihin liittyvää kovaa valmistautumista ja huumaa, jännitystä, onnistumisen tunteita, mutta myös arkista yhdessä harjoittelua, Lepistö luettelee.

Vaikka luistelu olikin hänelle yksilölaji, niin yhdessä harjoittelua oli silti paljon. Muista luistelijoista tuli hyviä ystäviä ja esimerkiksi Korven Kiiran kanssa olen voinut ennen kaikkea jakaa kaikkia hyviä kokemuksia, mutta purkaa myös paljon luisteluun liittyviä vastoinkäymisiä.

– Lisäksi urheilijana olen saanut nähdä maailmaa ja tavannut ihmisiä eri kulttuureista, Lepistö kiittää.

Välillä vihasin luistimia

Luistelun lopettaminen oli Lepistölle järkipohdinnan tulos, vaikka siihen sisältyi paljon tunnettakin.

– Vancouverin jälkeisenä kesänä tulehtui akillesjänne. Yritin muutaman kerran liian nopeasti takaisin ja sain muitakin vammoja. Tuli vaihe, jolloin vihasin luistelua ja jopa luistimia. Toisaalta olin juuri päässyt opiskelemaan ja löysin nopeasti erilaista perspektiiviä elämään.

– Lisäksi ajattelin, että olen niin saanut luistelulta kaiken: EM-kultaa Helsingissä kotikisoissa, EM-pronssia Zagrebista, EM-hopeaa Tallinnasta, EM-pronssia Tallinnasta ja MM-pronssia Torinosta. Ei ollut tunnetta, että haluan lisää mitaleja ja lisää menestystä eikä itseään pakottamalla voi lähteä yrittämään. Lisäksi olen sellainen tyyppi, että haluan tehdä asiat täysillä enkä halunnut jatkaa luistelua puoliteholla. Tuntui, että suurin palo kilpailemista ja kunnianhimoa kohtaan oli tyydytetty.

Lopettamispäätöksen jälkeen Lepistö huomasi nopeasti, että kaikki se murhe ja negatiivisuus, jota hän tunsi luistelua kohtaan, katosi nopeasti. Elämässä oli paljon muutakin.

– Silti rakkaus taitoluistelua kohtaan urheilulajina säilyy varmaan aina. Ei se mihinkään ole kadonnut

Olen oppinut luottamaan itseeni

Henkinen valmennus on ollut Lepistölle tärkeää paitsi kilpailutilanteiden takia, myös päivittäisen harjoittelun tukena. Hänellä on ollut oma valmentaja, hyvä tyyppi, joka on osannut puhua ”järkeä päähän” oikealla hetkellä ja hyvällä tavalla.

– Eihän siitä olisi tullut mitään, jos olisin mennyt EM-kisoihin täyden kotiyleisön eteen puntit tutisten, ilman huolellista mentaalista valmentautumista. Muutakin elämää ajatellen mentaalivalmentaja on tärkeä tuki, sillä urheilijan elämä on aaltoliikettä. Siinä mennään äärirajoilla ja epäonnistumisetkin kuuluvat asiaan. Niitä on osattava käsitellä ja sitä kautta opittava pääsemään niiden yli.

Paitsi jännityksen hallintaa, Lepistö sanoo oppineensa myös kokonaisvaltaista elämänhallintaa ja kykyä luottaa itseensä.

– Kyllä sitä on oppinut tuntemaan itsensä läpikotaisin. Tiedän tasan tarkkaan, miten toimin ja reagoin missäkin tilanteissa.

Urheilu, sydämen asia

Nelivuotiaana Lepistö lähti jäälle siskonsa vanavedessä. Samassa hallissa harjoitteli jääkiekkoa myös hänen veljensä.  Perhe kannusti ja osasi olla oikealla tavalla tukena: riittävän lähellä ja sopivan kaukana.

– Perheelle oli tärkeää, että me lapset saimme harrastaa. He tukivat kaikkia täysillä, mutta osasivat olla puuttumatta liikaa. Tärkeää on, että tahto harrastaa lähtee lapsesta itsestään ja vanhemmat kannustavat taka-alalla. Kyllä urheilu on edelleen se ”mun juttu”. Aion tehdä sen parissa tulevaisuudessakin töitä. Opiskelen pääaineenani markkinointia ja siinä on etua urheilussa tutuiksi tulleista yhteistyökuvioista ja sponsoroinnista.

Vapaa-aikanakin Lepistö liikkuu edelleen paljon. Lopputalvesta hän hankki murtomaasukset ja lähti ladulle ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden.  Lepistö nauttii erityisesti liikuntaan nykyään liittyvästä valinnan vapaudesta.

– On ihanaa, kun voi lähteä lenkille, muttei aina tarvitse.

KUKA? Laura Lepistö

Asuu: Helsingin Töölössä
Ammatti: entinen taitoluistelija, markkinoinnin ja johtamisen opiskelija
Harrastukset: luistelu, lenkkeily ja kuntosaliliikunta
 

TEKSTI: JUTTA KAJANDER
KUVA: MATTI RAJALA