Vain elämää

Minulla on mielenterveydellinen sairaus, joka kestää lopun elämääni.

Ensimmäiset psyykkiset oireet tulivat kuvioihin mukaan 19-vuotiaana muuttaessani takaisin lapsuudenkotiin opiskelupaikkakunnalta. Nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä oleva 42-vuotias nainen.

Näihin vuosiin on mahtunut tunteita äärilaidasta toiseen äärilaitaan. On pettymyksiä, onnellisuutta, elämästä taistelua ja kaikkea siltä väliltä. Ilman vaikeuksia ei ole elämää. Loppujen lopuksi ne ovat kasvattaneet minua paremmaksi ihmiseksi. Pakko uskoa.

Toisinaan sairauteni oireilee niin pahasti, että olen itsemurhan partaalla, vaikka minulla on jatkuva lääkitys. Minulla ulkoiset olosuhteet ovat kunnossa, mutta itsensä kanssa on vaikea elää aika ajoittain sairaudesta johtuen. Minulla on sairaudesta johtuvia kummallisia suhtautumistapoja elämään ja itseeni. Itsensä kanssa sinut-projektini kestää lopun elämääni ja samalla opin omasta sairaudestani asioita. Toisaalta ei ole kiva huomata sairautensa huononevan. Tieto lisää tuskaa, mutta ilman tietoa ei tulisi toimeen.

Sairastuneen elämänlaatu ei ole mitä parhain. Varsinkin keväisin olen havainnut itsessäni levottomuutta.

Olen vakavasti harkinnut itsemurhaa monta monituista kertaa. Minulla ei ole ollut syytä elää. En ole jaksanut enää elää. Ei ole nähnyt tulevaisuutta edessään. Jos on nähnyt tulevaisuuden edessään, niin se ei ole ollut mitenkään ruusuinen. Päinvastoin, tulevaisuus on ollut helvetillinen.

En ole kuitenkaan tehnyt sitä itsemurhaa, vaikka se on ollut hiuskarvan varassa. Syyt ovat moninaiset miksi en ole tehnyt itsemurhaa.

Jos tekee itsemurhan, niin silloin jää hyvistä kokemuksista vaille.

Omat läheiset ajatustasolla ovat olleet osasyy, etten ole tehnyt itsemurhaa.

Kun on ollut itsemurha-olotila eli sanoin kuvaamattoman paha olo henkisesti, niin silloin rauhoittava on auttanut.

Toisen ihmisen kanssa juttelu on auttanut.

Kirjoittaminen päiväkirjaan auttaa riippuen siitä, että koittaa kirjoittaa positiivisia asioita vaikkakaan positiiviset asiat eivät aina tunnu hyvältä.

Ei paha olotila jatku loputtomiin. Kyllä se loppuu aikanaan.

Koiran kanssa ulkoilukin auttaa itsemurhafiiliksiin.

On vaan pakko uskoa parempaan, jos ei mikään muu auta.

Sauna on myös ”lääkkeistä” parhaimmistoa, jos on itsemurha-aikeita.

Minua auttaisi myös nopeampi pääsy terapeutille. Se on nykyisin niin kiven takana saada terapeutille aikaa, saatikka sitten saada terapiajaksoa itselleen. Terapiassa mittasuhteet palautuvat normaaliksi.

Hoitosuhde antaa turvallisuutta sekaiseen elämään.

Tämä on vain elämää -mottoni, on minun positiivisen asenteen kulmakiviä. Positiivisella asenteella pötkii pitkälle.

- Maria

Tarina on julkaistu vuonna 2014 toteutetussa Puhutaan elämästä -kampanjassa. Puhutaan elämästä -kampanja rohkaisee ihmisiä kertomaan tarinoita siitä, miten elämä on voittanut ja millaiset asiat ovat auttaneet jaksamaan vaikeassa tilanteessa. Sadat ihmiset osallistuivat kampanjaan lähettämällä tarinoita elämän puolesta. Itsemurhia ei ehkäistä vaikenemalla – hiljaisuus voi sen sijaan estää auttamasta ja hakemasta apua.