Psykoterapia

Kun puhumme psykoterapiasta, puhumme kahden tai useamman ihmisen väliseen vuorovaikutukseen perustuvasta hoitomuodosta. Psykoterapiassa ihminen keskustelee psykoterapeutin kanssa tai esimerkiksi terapiaryhmässä niistä asioista, joiden vuoksi hän on terapiaan hakeutunut. Hän voi käsitellä vaikeita kokemuksiaan sekä etsiä ratkaisuja niihin. 

Psykoterapia voidaan järjestää esimerkiksi niin, että käyt keskustelemassa yksin psykoterapeutin kanssa tai sitten pari-, perhe- tai ryhmäpsykoterapiassa, jossa osallistujia on sinun ja psykoterapeutin lisäksi muitakin. Vaikka psykoterapia perustuu ihmisten väliselle vuorovaikutukselle, psykoterapia ei kuitenkaan ole pelkästään tavallista keskustelua. Koska psykoterapia on hoitomuoto, sillä pyritään poistamaan tai lievittää psyykkisiin häiriöihin liittyvää kärsimystä tai muita elämän ongelmia. Psykoterapialla on siis hoitotavoitteita siinä missä millä tahansa muulla terveyden hoitoon tarkoitetulla menetelmällä.

Psykoterapia on tutkitusti tehokas hoitomuoto esimerkiksi masennukseen. Psykoterapiaa ei voi antaa kuka tahansa. Vaikka puhuminen jollekin luotettavalle henkilölle usein auttaa, ei keskusteluavun saamista psykoterapeutin ammattiin kouluttamattomalta henkilöltä voida kuitenkaan kutsua varsinaiseksi psykoterapiaksi. Tällöin usein puhutaan ”terapeuttisesta keskusteluavusta”. Psykoterapiaa voi antaa vain siihen asianmukaisesti koulutettu psykoterapeutti. Psykoterapeutin ammattinimikkeen käytöstä ja psykoterapeutin koulutuksesta voit lukea lisää Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran sivuilta.

Psykoterapeuttisessa hoidossa asioita voidaan käsitellä eri tavoin. Tämä voi näkyä esimerkiksi siinä, minkälaisesta näkökulmasta käsiteltävä ongelma nähdään. Esimerkiksi masennusta voidaan tarkastella lapsuudenaikaisen kokemusten valossa tai sitten esimerkiksi kiinnittää huomiota masennukseen sairastuneen ihmisen tapaan ajatella kielteisesti itsestään ja pyrkiä muuttamaan haitallisia ajatusmalleja. Hoidossa sovelletut näkökulmat eivät välttämättä ole toisiaan poissulkevia, vaan usein toisiaan täydentäviä.

Käytännössä psykoterapeutit soveltavatkin hoidossa useita näkökulmia sekä omaa käytännön kokemustaan. On hyvä muistaa, että tiettyä näkökulmaa tärkeämpää onkin psykoterapeutin ja asiakkaan välinen vuorovaikutus ja sen toimiminen.

Psykoterapiaan hakeutuminen

Psykoterapiaan voi hakeutua

Itsenäisesti psykoterapeutin vastaanotolle hakeutuessa voit ottaa yhteyttä suoraan psykoterapiapalveluja tarjoavaan tahoon ja keskustella hoidon aloittamisesta. Itsenäisesti psykoterapiaan hakeuduttaessa lääkärinlausuntoa ei tarvita.

Vaikka hakeutuisit psykoterapiaan itsenäisesti, terapian laadun varmistamiseksi on erittäin suositeltavaa valita terapeutti, jolla on oikeus käyttää Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirasto Valviran myöntämää psykoterapeutin ammattinimikettä. Psykoterapeuttien yhteystietoja voit kysyä esimerkiksi asuinalueesi terveydenhuollosta tai eri psykoterapiayhdistyksistä, kuten esimerkiksi Helsingin psykoterapiayhdistyksestä tai Suomen psykologiliitosta.

Itsenäisesti eli ilman KELA:n kuntoutuspsykoterapiaan hakeutumista joudut kustantamaan psykoterapian itse. Psykoterapiakäyntien hinnat vaihtelevat palveluntarjoajien mukaan. Yksi käyntikerta maksaa muutamista kymmenistä noin sataan euroon ja käyntikertoja on yleensä 1-3 viikossa. Lyhytpsykoterapiaksi kutsutaan terapiaa, jolla on ajallisesti rajattu kesto ja tapaamisia on yleensä kerran viikossa muutamasta kerrasta 20-30 tapaamiseen.

Pitkäaikaisempi psykoterapia voi olla tarpeen esimerkiksi silloin, jos ongelmat ovat erityisen vakavia. Pitkäaikainen psykoterapia voi kestää vuosia ja tapaamisia voi olla useamman kerran viikossa. Se, minkälaisesta psykoterapiasta on kyse sekä oma tilanteesi määrittää sen, kuinka monta kuukautta tai vuotta psykoterapia kohdallasi kestää.

Julkisen terveydenhuollon kautta psykoterapiaan voi hakeutua ottamalla ensin yhteyttä esimerkiksi terveyskeskuslääkäriin tai työterveyshuoltoon. Psykoterapiaan hakeutuminen tapahtuu lääkärin kautta, sillä KELAn tukeman kuntoutuspsykoterapian edellytyksinä ovat muun muassa lääkärin tekemä diagnoosi ja riittävän pitkä hoitosuhde.

Psykoterapiaan hakeutumiseen saat lisää vinkkejä esimerkiksi Raiskauskriisikeskus Tukinaisen sivuilta.

KELA:n tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan hakeutuminen

Kela korvaa kuntoutuspsykoterapiaa 16-67 -vuotiaille. Alle 16-vuotiaiden terapiasta vastaa julkinen terveydenhuolto. Kuntoutuspsykoterapia voi olla yksilö-, ryhmä-, perhe- tai paripsykoterapiaa tai kuvataideterapiaa. Lisäksi 16-25-vuotiaille nuorille terapia voi olla musiikkiterapiaa. Nuoren kuntoutusterapiaan voi liittyä myös vanhempien ohjauskäyntejä.

Kuntoutuspsykoterapian tavoitteena on tukea ja parantaa kuntoutujan työ- ja opiskelukykyä. Kuntoutuksella turvataan työelämässä pysyminen tai sinne siirtyminen, työhön paluu tai opintojen edistyminen.

Kelan tukemaan terapiaan hakeutumisesta löytyy tietoja KELAn sivuilta.

"Psykoterapiaan voi saada tukea, mikäli henkilöllä on lääkärin tekemän arvion perusteella tarve psykoterapeuttiselle hoidolle. Psykoterapian tarpeen lisäksi arvioidaan, voidaanko terapian avulla auttaa henkilöä pysymään opiskelu- tai työkykyisenä."

Psykoterapiaan hakeutuminen etenee esimerkiksi seuraavalla tavalla:

  • Ihminen tuntee esimerkiksi masennusta tai ahdistusta tai kokee muuten tarvitsevansa apua mielenterveyden ongelmiin.

  • Hän hakeutuu työterveyshuoltoon, terveyskeskukseen tai yksityiselle lääkäriasemalle.

  • Yksittäisten käyntien jälkeen hänellä todetaan psykiatrinen diagnoosi eli hänen havaitaan kärsivän esimerkiksi hoitoa vaativasta masennuksesta. Diagnoosin tekee psykiatri, työterveyslääkäri tai muu lääkäri. KELA myöntää psykoterapiaan tukea vain, jos henkilöllä on jokin diagnosoitu mielenterveyden häiriö.

  • Diagnoosin jälkeen henkilö alkaa saada hoitoa, esimerkiksi keskusteluapua ja/tai lääkitystä todettuun ongelmaan. Kun hoito on kestänyt vähintään kolme kuukautta, psykiatri tai psykiatriksi erikoistuva lääkäri voi tehdä arvion henkilön kuntoutustarpeesta ja kirjoittaa lausunnon, jossa suositellaan psykoterapian aloittamista.

  • Tässä lääkärinlausunnossa on oltava selitys psykoterapian tarpeelle, suositeltavat psykoterapian kesto, terapian tavoitteet ja se, minkälaisesta psykoterapiasta on kyse. Psykiatri suosittelee siis psykoterapiaan hakeutumista vain silloin, kun hän näkee sen tarpeelliseksi.

Kun henkilö on saanut edellä kuvatun lääkärinlausunnon, hän voi seuraavaksi:

  • Etsiä itselleen sopivan psykoterapeutin.  KELA myöntää tukea vain sellaisen psykoterapeutin palveluille, jolla on Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirasto Valviran (entinen TEO) myöntämä oikeus käyttää psykoterapeutin ammattinimikettä. Tämän voi tarkistaa esimerkiksi psykoterapeutilta itseltään. Myös KELA tarkistaa psykoterapeutin tiedot hakemuksen käsittelyn yhteydessä.

  • Jos valittu psykoterapeutti ei ole psykiatri, niin jatkossa tulee pitää yllä hoitosuhdetta myös psykiatrin kanssa. (Psykiatrinen hoitosuhde on KELA:n kuntoutustuen myöntämisen edellytys.)

  • Jättää KELA:n kuntoutukseen hakemuksen kuntoutustuen tarpeesta.

  • Odottaa KELA:lta vastausta kuntoutustukihakemukseen ja mikäli vastaus on myönteinen, aloittaa KELA:n tukeman psykoterapian.

Paljonko KELA korvaa terapiaa?

KELA korvaa asiakkaan psykoterapiakustannuksista yhtä terapiakäyntiä kohden ns. enimmäiskorvauksen mukaisen määrän, joten mahdollisen korvausmäärän yli menevän osan kustannuksista asiakas maksaa itse. Psykoterapiakustannukset käyntiä kohden vaihtelevat muutamista kymmenistä euroista noin sataan euroon. Aikuisten yksilöterapiasta KELA korvaa noin 37-45 euroa käynniltä ja nuorten yksilöterapiasta noin 52-60 euroa käynniltä.

KELA tekee psykoterapiaa koskevia päätöksiä yhdeksi vuodeksi kerrallaan. KELA korvaa yhden vuoden ajalta ne terapiakerrat, joita on vähintään 25 ja enintään 80. Mikäli tarvitset pidempiaikaista psykoterapiaa, KELA voi myöntää tukeen jatkoa yhteensä kolmen vuoden ajalle. Kolmen vuoden ajan kestävästä terapiasta korvataan käynnit, joita on enintään yhteensä 200 kertaa.

Mitä jos KELA ei korvaa terapiaa?

  • Voit hakea kielteiseen korvauspäätökseen muutosta KELA:lta.

  • Mikäli oma taloudellinen tilanne sen sallii, psykoterapiaan voi hakeutua suoraan itsenäisestikin ilman psykiatrin lausuntoa.

  • Psykoterapiaan saattaa jossain tapauksissa olla mahdollista saada korvausta sairasvakuutuksesta. Tämä vaihtoehto kannattaa selvittää ennen psykoterapian aloittamista.

  • Mikäli KELAlta tulee kielteinen päätös etkä voi itsenäisesti psykoterapiaan hakeutua, voit jatkaa omalla lääkärilläsi käyntiä ja hyödyntää muita julkisen terveydenhuollon keskusteluapupalveluita. Lääkärisi lisäksi voit tavata esimerkiksi psykologia tai mielenterveysasioihin erikoistunutta sairaanhoitajaa.

"Suurimmassa osassa tapauksia KELA on myöntänyt psykoterapiaan tukea. Vuonna 2009 aikuisten psykoterapiaa koskevista kuntoutuspäätöksistä 81,7 % oli myönteisiä. Kielteisiä päätöksiä oli 13,9 %. Nuorten psykoterapian osalta myönteisiä päätöksiä oli 82,7 % ja kielteisiä 12,8 %." 

Mitä jos koet tarvitsevasi psykoterapiaa, mutta psykiatri ei silti suosittele sinulle sitä?

Mikäli sinua hoitava psykiatri on sitä mieltä, ettei perusteita psykoterapiasuositukselle ole etkä voi hakeutua psykoterapiaan itsenäisesti, voit

  • pyytää lääkäriä selvittämään, miksi hän ei puolla psykoterapiaan hakeutumistasi

  • yhdessä lääkärin kanssa seurata tilannettasi ja arvioida uudelleen psykoterapian tarkoituksellisuutta tilanteen mukaa

  • pyytää asiasta toisen lääkärin mielipiteen

  • jatkaa julkisen terveydenhuollon keskusteluavun hyödyntämistä

Yhteistyön sujuminen psykoterapeutin kanssa

Psykoterapeutin ja asiakkaan välisen suhde on arvioitu tärkeimmäksi asiaksi psykoterapeuttisen hoidon onnistumisen kannalta. Koska tämä suhde on erityisen tärkeä, voi psykoterapiaan hakeutumisen alussa olla hyväksi käydä ensiksi useamman kuin yhden terapeutin luona keskustelemassa.

Alussa psykoterapeutti yleensä kyselee henkilön elämästä, niin menneestä kuin nykyisyydestäkin, sekä niistä asioista, jotka ovat hänet hoidon piiriin tuoneet. Tällaisia haastattelukäyntejä on usein 1-3 kertaa hoidon alussa. Tärkeää on panna merkille, miltä yhteistyö ja juttelu tietyn henkilön kanssa tuntuvat. Jos koet tulleesi arvostetuksi ja kuulluksi ja yhteistyösuhteenne toimii, se on erittäin hyvä asia.

Hyvä psykoterapeutti on läsnä terapiatilanteessa, mikä voi tuntua kokemuksena kuulluksi tulemisesta ja terapeutin aidosta ja empaattisesta kiinnostuksesta elämääsi kohtaan. Terapeutti ei suhtaudu moralisoiden, paheksuen tai mitätöiden kertomiasi kokemuksia kohtaan. Usein hyvää psykoterapeuttia määritellään myös niin, ettei hän neuvo liikaa tai tyrkytä ratkaisuja vaan antaa asiakkaan itse päättää, mihin muutoskeinoihin tarttua. Näin ollen terapeutin voi myös odottaa tietävän, missä asioissa hän voi ja missä ei voi olla asiakkaalleen avuksi.

Terapiassa käsitellään usein kipeitäkin asioita ja niiden läpikäynti voi tuntua raskaalta. Joskus tällaisessa tilanteessa saattaa tehdä mieli lopettaa terapia tai saatat ajatella, että terapeutti on huono, kun on raskasta. Vaikeiden asioiden läpikäynnin ei kuitenkaan ikään kuin kuulukaan olla helppoa, koska ne ovat vaikeita asioita. Käsittelyn raskaus on hyvä pyrkiä erottamaan siitä, minkälaiseksi koet yleisen keskusteluilmapiirin terapeutin kanssa.

”Psykoterapiassa käydään läpi vaikeita asioita, joten terapia vaatii sinnikkyyttä. Kuitenkin tapaamisen jälkeen käteen voi jäädä jokin ajatus tai oivallus, joka auttaa eteenpäin.”

Omista tuntemuksista ja mahdollisista ongelmista terapiasuhteessa on hyvä keskustella avoimesti. Mikäli koet, ettet halua jatkaa tietyn psykoterapeutin kanssa työskentelyä, voit aina kokeilla myös toisen terapeutin luona käyntiä. On kuitenkin hyvä huomioida se, että kahden ennestään toisille tuntemattoman ihmisen tavatessa, voi mennä hetki ennen kuin kummatkin ikään kuin tietävät ”missä mennään” ja minkälainen suhde heidän välilleen on muodostumassa. Tilanne on toinen, jos asiat eivät vain tunnu toimivan.

Joskus psykoterapialle tai psykoterapeutille saattaa asettaa epärealistisia odotuksia. On hyvä ymmärtää, ettei psykoterapia ei ole ihmekonsti, jolla elämän ongelmat saadaan häviämään. Psykoterapeutti ei myöskään ole ylivertainen henkilö, jolla olisi kaikki vastaukset hallussaan. Joskus terapeutti voi olla hoidossa ohjaavammassa asemassa, mutta terapiassa pyritään kuitenkin etsimään niitä asioita ja ratkaisuja, jotka sinä näet elämäsi kannalta merkittävinä. Koska kyse on sinun ainutlaatuisesta elämästäsi ja kokemuksistasi, on myös työ ja muutos, jonka teet elämäsi eteen, sinun käytävä läpi itse. Psykoterapia on parhaimmillaan tässä apuna ja tukena.

”Huomasin, että minähän sen työn tässä joudun tekemään. Valmiita ratkaisuja minun elämääni ei kukaan toinen voi tarjota.”