"Puhumalla sain oikeutuksen tunteilleni"

Olin joutunut raiskauksen uhriksi vappuna 2007. Seuraavina vuosina soitin aina satunnaisesti Kriisipuhelimeen, sillä kärsin pitkään ahdistuksesta, joka pakotti minut soittamaan.

Soitin pääasiassa öiseen aikaan, kun olin jo odottamassa unta. Mielessä pyörineet asiat ja tapahtuneesta mieleen tulleet muistot vaikeuttivat nukahtamista. Ennen soittoja minua jännitti hieman, mutta kun sitten puhelinlinja avautui ja päivystäjä vastasi, niin jännitys kaikkosi ja olo oli helpottuneempi.

Puhelut noudattivat lähes samaa kaavaa joka kerta. Päivystäjä vastasi ja minä kerroin, että olen joutunut raiskatuksi. Minulle oli tärkeää silloin, että kuulin itseni sanovan sanan, "raiskattu". Se ikään kuin teki tapahtuneen todemmaksi itselleni ja antoi oikeutuksen niille tunteille, mitä tunsin ja mitä en tuntenut. Raiskatuksi joutuminen hävetti minua suunnattomasti, mutta minulla oli myöskin kova tarve puhua ja korostaa rikoksen uhriksi joutumistani.

Ennen ensimmäistä soittoa mielsin yleisesti kriisipuhelimet sellaisina, joihin tervejärkiset eivät turvautuisi, mutta kun sitten itse joutui tilanteeseen, että tarvitsi ulkopuolista apua ja tukea, niin suhtautumiseni muuttui täysin. Ymmärsin, että miten hienoa onkaan, kun on kanavia mielenterveyden tukemiseen ja hoitamiseen.

Jokaisen soiton jälkeen mieli oli aina levollinen, hyvä ja valmiimpi nukahtamiselle. Pahimpina aikoina puhelut pelastivat itsetuhoisilta ajatuksilta, joita minulla oli myös.

Kriisipuhelin auttoi osaltaan pääsemään yli vaikeasta ja pelottavasta elämäntilanteesta. Oli turvallinen olo, kun tiesi, että joku oli pelkän puhelinsoiton päässä, lähes aina tavoitettavissa.

Nyt eletään vuotta 2016 ja raiskauksesta tulee kohta kuluneeksi kymmenen vuotta. Olen toipunut niin hyvin kuin se juuri minulle on mahdollista ja voin sanoa, että olen päässyt tapahtuneen yli. Olen hyvin kiitollinen edelleen sekä Kriisipuhelimesta että muilta tahoilta saamastani avusta ja tuesta. Äitini on ehkä näistä tärkein.

- Nimimerkki "Katri"

Nimimerkki Villasukka: Olin varma etten ikinä selviä

Välitä toivoa kriisin keskelle – jaa tarinasi Kriisipuhelimesta