Selma - istunto 6

Tämän ohjelman tarkoitus on auttaa sinua käsittelemään vaikeaa elämäntilannetta ja selviytymään siitä. Istuntoon liittyviä tehtäviä varten tarvitset muistiinpanovälineet. Voit kirjata tehtäviä tälle lomakkeelle ja tulostaa tai tallentaa ne omalle koneellesi. Vaihtoehtoisesti voit käyttää kirjaamiseen mitä tahansa paperia, vihkoa tai tietokonetta itsellesi parhaiten sopivalla tavalla.

Voit kirjoittaa sen verran kuin hyvältä tuntuu. Älä välitä kielioppisäännöistä tai muista kielellisistä asioista kirjoittaessasi. Tärkeintä on, että annat itsesi kirjoittaa vapaasti niistä tuntemuksista, mitä vaikea elämäntilanne on sinulle aiheuttanut. Tavoitteena on, että yhden viikon aikana vastataan yhden istunnon kysymyksiin.

Istunto 1 | Istunto 2 | Istunto 3 | Istunto 4

Istunto 5 | Istunto 6 | Istunto 7 | Istunto 8


Istunto 6: Säilyvät ja muuttuvat ihmissuhteet

Osio 1 | Osio 2

Traumaattinen tapahtuma vaikuttaa ihmissuhteisiin. Osa läheisistäsi saattaa järkyttyä kovasti kokemastasi, jotkut eivät tiedä, mitä sanoa tai sanovat jotain sellaista, mitä et haluaisi kuulla. Sosiaaliset suhteet voivat kuitenkin olla myös tärkeä voimavara vaikeassa elämäntilanteessa. Tässä istunnossa käsitellään vaikean elämäntilanteen vaikutusta ihmissuhteisiin. Käsittelemme myös elämäntilanteen puheeksi ottamista ja omien rajojen huomioimista vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.


Osio 1. Vaikea elämäntilanne ja ihmissuhteet

Järkyttävä tapahtuma aiheuttaa usein jonkinlaisia muutoksia ihmisen ajattelutapoihin, uskomuksiin ja arvoihin ja nämä muutokset saattavat myös heijastua ystäväpiiriin ja muihin ihmissuhteisiin. Sosiaalisissa suhteissa saattaa törmätä uusiin asioihin niin intiimeissä ihmissuhteissa, kaverisuhteissa kuin työpaikallakin. Läheisten suhtautuminen voi muuttua ja vuorovaikutukseen tulla uusia piirteitä. Suhteet voivat lujittua, mutta myös rakoilla. Joskus jopa ystäväpiirissä voi tapahtua muutoksia. Jotkut ihmiset voivat tulla entistä läheisemmiksi ja joihinkin toisiin ihmisiin yhteydenpito saattaa harventua.

Trauman heijastuminen ihmissuhteisiin

Järkyttävät elämäntilanteet vaikuttavat turvallisuuden tunteeseen ja saattavat siten aiheuttaa pelkoja ja vaikeuksia luottaa muihin ihmisiin. Pelot, turvattomuuden ja myös mahdolliset masennuksen tunteet saattavat näkyä omassa parisuhteessa esimerkiksi vetäytymisenä tai haluttomuutena. Vaikean elämäntilanteen seurauksena voi kokea eräänlaista irrallisuuden kokemusta. Ihmiset tuntuvat etäisiltä ja vierailta, "kukaan ei ymmärrä minua". Istunnossa 5 käsittelimme tätä vaikean elämäntilanteen vaikutusta identiteetin kokemukseen. "Kuka minä oikein olen?" On mahdollista, että elämäntilanne saa ihmisen eristäytymään muista. Erityisesti, jos traumaattinen tilanne on tapahtunut ihmissuhteessa, toisiin luottaminen ja heidän läheisyytensä voi tuntua epämukavalta, ahdistavalta tai jopa täysin mahdottomalta sietää. Luottamusta ja suhtautumista ihmisiin voi olla tarpeen lähteä rakentamaan osittain uudestaan. Tälle kannattaa antaa aikaa ja suhtautua armollisesti itseensä ja asian työstämiseen.

Pelko voi toisaalta johtaa lisääntyneeseen riippuvuuteen muista ihmisistä. Turvallisuuden tunnetta saatetaan pönkittää kontrolloimalla muita. Ihminen voi nähdä vaaraa kaikkialla, mikä voi saada hänet käyttäytymään ylisuojelevasti esimerkiksi puolisoaan tai lapsiaan kohtaan. Toimintaa ajaa pelko läheisten menettämisestä tai traumaattisen tilanteen uusiutumisesta. Tunteet ovat järkyttävän kokemuksen jälkeen helposti pinnalla. Tunteiden ailahtelu ja ärsytyskynnyksen madaltuminen sekä kiukun ja ravoin puuskat voivat aiheuttaa hämmennystä läheisissä. Keskittymiskyvyssä tapahtuvat muutokset voivat vaikeuttaa keskustelun seuraamista ja siinä mukana olemista. Asiasta puhuminen voi myös olla hyvin vaikeaa tai asiasta ei uskalla puhua toiselle, koska pelkää sen kuormittavan toista. Esimerkiksi parisuhteessa voi käydä niin, että puolisot ikään kuin suojelevat toisiaan puhumattomuudella: "Romahtaako hän jos sanon, miltä minusta tuntuu?" Tällaisessa tilanteessa ulkopuolisen avun, esimerkiksi keskusteluavun hakeminen saattaa olla aiheellista.

Useimmat järkyttävän tilanteen kokeneet muistavat toipumisprosessin aikana loukkaantuneensa jostain, mitä läheiset olivat sanoneet. Esimerkiksi kommentti "kyllä kaikki järjestyy" voi tuntua omaa kokemusta väheksyvältä. Läheisten kanssa voi tulla suoranaisia riitoja. Koska tunteet ovat pinnalla, monenlaiset kuulemamme asiat voivat tuntua liian voimakkailta. Saattaa tuntua, kuin kukaan ei ymmärtäisi tai että muut ymmärtävät kokoajan väärin. Tärkeää on muistaa, että ihminen on herkässä tilassa, jolloin on tarpeen olla armelias niin itselleen kuin muille. Ihmissuhteisiin voivat vaikuttaa myös voimakkaiden tunteiden ja järkyttävästä tapahtumasta muistuttavien asioiden välttelemiseen liittyvät suojelukeinot. Ihminen voi jossain sosiaalisessa tilanteessa olla yhtäkkiä omissa maailmoissaan, mikä voi aiheuttaa hämmennystä. Tunnereaktio voi laueta tai ihminen saattaa haluta vetäytyä tilanteessa, jossa jokin hyvinkin pieni asia muistuttaa tapahtumasta. Tällaisena muistuttavana asiana voi olla myös joku läheinen henkilö.

Läheisten reaktiot

Toisaalta läheistenkin voi olla joskus vaikea suhtautua asiaan tai läheiset eivät tiedä, miten tulisi suhtautua. Ihmisten reaktiot voivat olla hämmentäviä, mutta ne eivät välttämättä kuitenkaan tarkoita, että he eivät kunnioittaisi tilannettasi. On mahdollista, että ihmiset epäröivät kohtaamisessa kanssasi. Läheinen saattaa miettiä "mitä osaan sanoa", "osaanko sanoa mitään" tai "haluaako hän jutella kanssani". Tämä voi ehkäistä yhteydenpitoa, mikä voi tuntua siltä kuin muut ihmiset olisivat hylänneet. Usein juuri järkyttävän tapahtuman jälkimainingeissa muiden ihmisten tuen tarve on kuitenkin suurinta. Toiset saattavat taas yrittää "ratkaista" ongelmasi tai pyrkiä "selittämään sen pois", mikä voi tuntua siltä, kuin toinen ei olisi kuunnellut lainkaan. Toisten reaktioita on vaikea ennakoida, joskus silloinkin, kun kyseessä on hyvin tuntemasi henkilö. Voi joutua sanomaan suoraan, että "haluaisin, että vain kuuntelisit". Ihmiset saattavat sanoa mitä tökeröimpiä asioita, joko huomaamattaan tai myös siksi, etteivät he tiedä minkälaisista asioita on kyse. Varsinkin puutteellinen tieto ja traumaattisiin tilanteisiin liittyvät väärinymmärrykset voivat aiheuttaa ongelmia. Mielipahaa aiheuttavat yleensä kommentit, jotka (piilevästi) vihjaavat traumaattisen tilanteen kokeneen vastuuseen. Kommentit, kuten "miten sait itsesi sellaiseen tilanteeseen" tai "pitää muistaa aina tehdä sitä ja tätä", voivat kuulostaa hyvin tahdittomilta.

TEHTÄVÄ 1

Miten ihmissuhteesi ovat muuttuneet vaikean elämäntilanteen myötä? Onko muutoksissa jotain yllättävää?

Tapahtuman hyväksyminen – mitä se tarkoittaa?

Traumaattiset tilanteet vaikuttavat meihin niin syvästi, että on normaalia jäädä ikään kuin paikoilleen kaiken energiamme ollessa kiinnittyneenä asian todellisuuden ymmärtämiseen. Hyväksymisellä tarkoitetaan nimenomaan tapahtuneen hyväksymistä ja sen ymmärtämistä tapahtuneeksi. Tapahtuman hyväksyminen ei tarkoita, että järkyttävä asia tulisi unohtaa tai että ketään ei tule pitää vastuussa tapahtumasta. Jos meitä on kohdeltu traumatisoivalla tavalla, ei meidän tarvitse hyväksyä näitä tekoja, vaikka ymmärtäisimmekin, ettei niitä saa tekemättömiksi. Hyväksyminen ei tarkoita trauman aiheuttaman kivun kieltämistä tai sen väheksymistä, vaan luopumista taistelusta tapahtunutta asiaa vastaan. Hyväksymme, ettemme voi muuttaa tapahtunutta. Itsesyytökset ja häpeä ovat yleisiä traumaattiseen tilanteeseen liittyviä tunteita. Kukaan ei valitse järkyttäviä tilanteita tapahtuvaksi itselleen. Joskus itselleen anteeksiantaminen voi olla kaikista tärkeintä: "En ole huono ihminen tai ansainnut 'tapahtumaa x', vaan olen kohdannut haluamattani järkyttävän tapahtuman / minua kohtaan on tehty vääryyttä".

Traumoihin erikoistuneiden psykologien, Victoria Folletten ja Jacqueline Pistorellon ajatuksia mukaillen tapahtuneen hyväksymistä voidaan jaotella seuraavasti:

­Hyväksyminen ei ole

­Hyväksyminen on

 

  1. järkyttävän tapahtuman unohtamista
  2. omien kokemusten vähättelyä tai sen uskottelua itselle ja muille, että kaikki on hyvin
  3. itsensä syyttämistä
  4. toisten epäasianmukaisen käytöksen hyväksymistä

 

  1. tapahtumaa vastaan taistelemisesta irti päästämistä
  2. myötätunnon tuntemista kivuliaita kokemuksiaan kohtaan, omille tunteille ja reaktioille tilan antamista ja niiden hyväksymistä
  3. toisten vastuun ymmärtämistä traumaan johtaneissa asioissa
  4. oman merkityksellisen elämän ja oman hyvinvoinnin puolesta toimimista

Sosiaalinen verkosto ja tuki

Sosiaalisella tuella on suuri merkitys vaikeissa elämäntilanteissa. Muiden ihmisten kanssa puhuminen on yksi tavallisimmin käytetyistä selviytymiskeinoista. Surua ja murhetta ei voi kukaan ottaa pois, mutta sen voi jakaa. Jo pelkkä puhuminen usein helpottaa oloa. Ihmiset, joiden puoleen kääntyä, voivat olla keitä vain, jotka koet turvallisiksi ja luotettaviksi. Puhuminen voi silti tuntua vaikealta. Näin jo siitäkin syystä, että traumaattinen tilanne aiheuttaa vaikeuksia sanoittaa omaa kokemusta. Aiemmat elämänkokemuksemme vaikuttavat siihen, miten luontevaa muihin ihmisiin tukeutuminen meille on. Tämän lisäksi tuen hakemista voi ehkäistä esimerkiksi leimautumisen pelko. Vaikeassa elämäntilanteessa ihminen saattaa myös eristäytyä, mikä vähentää muilta saadun tuen määrää. Myös kielteiset uskomukset itsestä voivat vaikeuttaa tuen hakemista ja saamista. Järkyttäviin tapahtumiin reagointiin liittyy usein tarpeettomia syyllisyyden ja häpeän tuntemuksia. Mielessä saattaa pyöriä "olen rikki ja omituinen, kuka minua haluaisi kuunnella" tai "mitä muut ajattelevat tästä ja minusta". Myös, kun asiasta on jo kertonut, saattaa tuntea häpeää. "Mitä minä meninkään tästä puhumaan. En edes tiedä halusiko hän kuulla tätä!" Sinussa ei kuitenkaan ole mitään vikaa. Muiden oletetut asenteet ja reaktiot voivat pelottaa. Saatamme ajatella, että puhumalla asioista kuormitamme muita ja voimme jättää mahdollisuuden purkaa tilannetta läheisten kanssa käyttämättä. Toiselle voi kertoa suoraan, että haluaa vain sanoa asian ääneen. Monet hyötyvät myös vertaistuesta, millä tarkoitetaan esimerkiksi ryhmiä, joissa voi tavata samanlaisia kokemuksia kokeneita ihmisiä. Suru voi olla helpompi kantaa yhdessä ihmisten kanssa, joiden tietää käyneen läpi jotain samanlaista.

TEHTÄVÄ 2

Kuvaa joko a) hieman sitä, keiden puoleen sinä voit kääntyä. Keitä nämä ihmiset ovat? Miten saat tukea heiltä? tai b) mistä järkyttävään tapahtumaan liittyvistä asioista haluaisit erityisesti puhua? Myös esimerkiksi valtakunnallisessa kriisipuhelimessa voi keskustella itseä järkyttäneistä asioista.


Osio 2. Omat rajani ihmissuhteissa

On tärkeää, että käsittelemme elämäntilanteitamme omassa tahdissamme. Vaikka esimerkiksi muihin ihmisiin tukeutuminen ja puhuminen edistävät kriisistä toipumista, on myös tärkeää tietää, milloin ei halua puhua tai milloin joku ylittää oman rajamme. Meidän on osattava sanoa "ei". Tällaista omien rajojen ylläpitoa voidaan kutsua assertiivisuudeksi eli jämäkkyydeksi. Assertiivisuus ei ole hyökkäys toista tai hänen mielipiteitään kohtaan, vaan jämäkkää suhtautumista siihen, mitä itse pitää tärkeänä ja tarvittavana. Assertiivisuus on siis omien ajatusten ja tuntemusten kunnioittamista ja niiden selkeää kommunikointia muille. On tärkeää jakaa asioita, mutta me voimme valita mitä jaamme ja kenen kanssa. Mitä haluan juuri tämän henkilön kanssa puhua? Joskus saatamme ajatella, että olemme ilkeitä tai epäkohteliaita, jos emme halua puhua jostain. Jos emme aseta rajoja sille, mitä kestämme, saatamme helposti joutua tilanteisiin, jotka voivat vaikuttaa meihin kielteisesti. Samalla tavalla myös kaikilla muillakin ihmisillä on omat rajansa. Tunnistatko toisten ihmisten rajat? Vaikeassa elämäntilanteessa meillä on oikeus olla puhumatta tai kieltäytyä keskustelemasta asiasta, jos sillä hetkellä emme koe tätä miellyttävänä. Voi tuntua haastavalta, mutta saamme sanoa mielipiteemme myös silloin, kun on riski, että toinen loukkaantuu. On eri asia, jos yritämme tahallamme loukata muita. Se ei ole assertiivista omien rajojen pitämistä.

Meidän olisi myös hyvä osata kertoa muille, mitä tarvitsemme. Mitä toivoisin läheisiltäni? Miten voisin auttaa läheisiäni tukemaan minua? On myös täysin hyväksyttävää keskustella siitä, minkälaisia tunteita muiden toiminta ja kommentit aiheuttavat meissä. Keskustelukumppanille voi kertoa ystävällisellä äänensävyllä, selkeästi ilmaisten, mitä sellaista hänen toiminnassaan oli, joka tuntui sinusta pahalta. Käykää läpi myös, mitkä asiat olet kokenut mieluisina sekä sitä, miten teidän olisi jatkossa hyvä keskustella asiasta. Voi myös auttaa, jos muistaa, että me kaikki erehdymme joskus. Joskus voi kuitenkin olla vaikeaa pyytää apua, sillä saatamme ajatella, että "täytyy selvitä yksin" tai "avun pyytäminen on heikkouden merkki". Näin tehdessämme kuitenkin vaadimme itseltämme liikaa vaikeassa tilanteessa. On tärkeää kunnioittaa itseään ja omaa elämäntilannettaan.

TEHTÄVÄ 3

Se, missä rajamme menee, on henkilökohtaista. Minkälaista kohtelua arvostat kaikista läheisimmiltä ihmisiltä? Entä vähemmän tutuilta tai työpaikalla? Milloin muut ylittävät rajasi? Mitä voit tehdä, jotta saat pidettyä omat rajasi?

Miten ottaa puheeksi ja puhua tapahtumasta läheisten ja muiden ihmisten kanssa?

  • Sinä päätät, kenen kanssa haluat asian jakaa.
    Voit itse päättää, keiden haluat olevan tietoinen siitä, mitä sinulle on tapahtunut ja keiden kanssa haluat keskustella asiasta enemmän. Luotettaviksi ja turvallisiksi kokemillesi henkilöille kertominen voi auttaa asiaa. Et voi etukäteen täysin tietää, miten toinen ihminen reagoi kertomaasi. Halutessasi voit miettiä, miten henkilö on aiemmin reagoinut tunteisiisi. Kertominen voi olla helpotus varsinkin, jos järkyttävä tapahtuma on aiheuttanut näkyviä muutoksia.
  • Vain sinä tiedät, miten paljon haluat tilanteestasi jakaa.
    Joissain tilanteissa tai joidenkin ihmisten kanssa voit kokea, ettei ole edes tarpeen kertoa kuin yleisesti asiasta.
  • Voi olla, että olet suunnitellut, mitä, miten ja missä asiasta kerrot. Mikäli et ole näin tehnyt, kertominen on usein helpointa, kun keskustelussa tulee luonteva hetki asian esille ottamiseksi.
  • On hyvä varautua puhumaan myös niistä tunteista, joita kertominen mahdollisesti herättää. Tästä syystä tilanteen on hyvä olla sellainen, ettei kenelläkään ole kiire eikä paikka aiheuta ylimääräistä stressiä.
  • Valmista kuulija.
    Voit aloittaa kertomalla, mistä aiot seuraavaksi puhua. Voit esimerkiksi sanoa "haluaisin jakaa kanssasi erään asian elämästäni, minkä kertominen on minulle hankalaa, mutta sen jakaminen merkitsisi minulle paljon". Tämä auttaa kuulijaa orientoitumaan ja keskittymään kertomukseesi. Kerro myös, mitä toivot kuulijalta, kuten "toivoisin, että vain kuuntelisit".

TEHTÄVÄ 4

Kenen arvelet ymmärtävän, mitä kokemasi järkyttävä asia merkitsee sinulle? Jos olisit kirjoittanut kyseiselle henkilölle kirjeen, jossa kerrot asiasta, mitä hän vastaisi sinulle?

Siirry seuraavaan istuntoon. Tavoitteena on, että viikon aikana käytäisi läpi yhden istunnon sisältö.

 

Yhteystiedot

Satu Raappana
Verkkokriisityön päällikkö

09 41350 510Maistraatinportti 4 A, 4. krs, 00240 Helsinki